Emma Matila, 32, on halunnut aina nähdä ja kokea maailmaa. Siksi hän on rohjennut astua urallaan myös kiinnostaville sivupoluille. Etenkin kolme elämän risteyskohtaa ovat tuoneet hänet tilanteeseen, jossa hän elää omannäköistä elämää ilman ulkopuolisia paineita.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 8.7.2022. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.
Emma Matila nauttii vapaudesta ja elää elämää, jollaisesta moni haaveilee. Unelmaelämän taustalta löytyy kolme päätöstä, joita hän ei jättäisi mistään hinnasta tekemättä. Rohkeat valinnat ovat tuoneet Matilan pisteeseen, jossa hän on nyt.
Ei ihme, että Matila kannustaa kuuntelemaan intuitiota herkällä korvalla: elämässä tarvitaan usein enemmän sydäntä ja vähän vähemmän järkeä.
Tutustu Emma Matilan tarinaan kolmen risteyskohdan kautta:
1. Vakituinen työ vaihtui määräaikaisuuteen 800 kilometrin päässä – ”Tuntui kuin olisin tullut kotiin”
”Olen kotoisin Kemistä ja vietin 26-vuotiaaksi saakka koko elämäni Pohjois-Suomessa, kunnes tutut piirit alkoivat tuntua turhan pieniltä. En ollut tyytyväinen silloisessa työssäni asianajotoimistossa, ja mielessäni kyti ajatus, että muutos tekisi terää. Mikään ei pidätellyt minua pohjoisessa.
Äitini bongasi työpaikkailmoituksen, jossa porvoolainen pankki etsi määräaikaiseen työsuhteeseen pankkijuristia. Innostuin saman tien, vaikka en tiennyt Porvoosta yhtään mitään. Tsekkasin kartalta, missä kaupunki tarkalleen sijaitsee.
Vierailin Porvoossa elämäni ensimmäistä kertaa, kun matkustin sinne työhaastatteluun – 800 kilometriä Rovaniemeltä. Ihastuin jo silloin vanhan kaupungin mukulakivikatuihin, mutta toppuuttelin itseäni, sillä uusi työ ei ollut suinkaan vielä varma.
Onnekseni sain työpaikan! Vain reilua kuukautta myöhemmin, elokuussa 2016, ajoin muuttokuormani uuteen kotikaupunkiini. Muutto tuntui innostavalta ja helpottavalta, mutta kyllä minua myös jännitti. Pitihän minun käyttää työssäni myös ruotsia, jota en ollut tarvinnut lainkaan sitten ylioppilaskirjoitusten.
Heti kun olin aloittanut työt Porvoossa, tiesin tehneeni oikean päätöksen. Muutosta oli ehtinyt kulua tuskin viikkoakaan, kun saavuin bussin kyydissä Helsingistä Porvooseen ja tunsin ”tulevani kotiin”. Minut otettiin myös uudessa työpaikassani todella lämpimästi vastaan, ja sain välittömästi uusia kavereita sekä työn että koiraharrastuksen kautta.
Jälkeenpäin olen ollut äärimmäisen kiitollinen, etten jäänyt sinnittelemään liian tuttuihin ympyröihin pohjoisessa, vaan kuuntelin sisintäni ja vaihdoin vakituisen työn määräaikaisuuteen. Päätös valoi itseluottamusta ja rohkeutta tuleviin elämänvalintoihini.
Uusi työ ennestään tuntemattomassa kaupungissa osoitti minulle, että vaikka uusi ovi edessäni avautuu ja annan mahdollisuuden jollekin täysin uudelle, se ei tarkoita, että minun tarvitsisi sulkea lopullisesti mitään ovia takanani. Takaisin pohjoiseen pääsee aina, jos siltä tuntuu.”
2. Reppureissu puhkaisi suorituskeskeisyyden kuplan
”Kun vielä asuin Rovaniemellä syksyllä 2015, selasin syyskuisena iltana Tinderiä. Törmäsin erään aasialaisen miehen profiiliin, jossa hän kertoi irtisanoutuneensa työstään ja reissaavansa nyt ympäri maailmaa. Tiesin heti, että tahtoisin tehdä saman.
Seuraavana päivänä riensin kirjakauppaan ja ostin Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan oppaan. Se toimi myöhemmin reissuraamattunani. Päätin säästää kahdessa vuodessa vähintään 10 000 euroa, jotta voisin lähteä Väli- ja Etelä-Amerikkaan reppureissaamaan.
Karsin kuluni minimiin: ostin uusia vaatteita, tavaroita ja kosmetiikkaa vain tosi tarpeeseen. Sinnittelin ilman omaa autoa. Reissukassani täyttyi mukavaa tahtia. Vaikka viihdyin Porvoon-työssäni, en halunnut lykätä suunnitelmiani ja rikkoa itselleni antamaani lupausta.
Kieltäydyin jatkopestistä ja irtisanouduin työstäni syksyllä 2017. Toisin sanoen heittäydyin työttömäksi ja asunnottomaksi reilun kolmen vuoden tiiviin työputken jälkeen. Omaisuuteni mahtui kolmen neliön varastokoppiin, ja matkatavarani pakkasin 55-litraiseen Kajka-rinkkaan. Haikeimmalta tuntui jättää Torres-koira hoitoon lähes vuodeksi.
Seuraavien 11 kuukauden aikana matkasin läpi 13 Latinalaisen Amerikan maan – kaikkiaan yli 22 000 kilometriä. Vaelsin Perussa Machu Picchulle, snorklasin Ecuadorin Galápagossaarilla ja surffasin Nigaraguan rantavesissä. Parin viikon empimistä ja koti-ikävää lukuun ottamatta olin innoissani. Tiedostin, miten upeaa seikkailua sain elää, ja pyrin ottamaan siitä kaiken irti.
Reissu oli omanlaisensa nuoren aikuisen itsenäistymisriitti. Nautin sinkkuelämästä ja soolomatkailusta, kunnes tapasin nicaragualaisessa hostellissa yllättäen brittiläisen Craigin. En uskaltanut edes haaveilla, että löytäisin sellaisen ennakkoluulottoman heittäytyjän, joka jakaisi kanssani arvot, elämänkatsomuksen sekä seikkailunnälkäisen asenteen. Meistä tuli erottamaton parivaljakko.
Reppureissun aikana ymmärsin, miten etuoikeutetussa asemassa olen, kun minulla on vapaus valita, mitä elämälläni teen. Siksi pyrin jatkossakin elämään mahdollisimman omannäköistä elämää ilman yhteiskunnan asettamia paineita ja vaatimuksia. Perinteinen suorituskeskeinen työelämän kupla, jossa olin elänyt, puhkesi reissussa.”
3. Työstä ja asunnosta luopuminen toi elämään merkityksellisyyttä
”Onnistunut reppureissu valoi itseluottamusta, kun aloimme suunnitella kumppanini Craigin kanssa uutta irtiottoa retkeilypakulla. Asunnottomuus ja irtisanoutuminen eivät tuntuneet enää niin radikaalilta, kun saman oli jo kerran aiemmin ehtinyt kokea. Ajattelin, että kyllä työelämä odottaa, vaikka hetken keskittyisin vain itseeni ja seikkailuihin.
Kaikesta irtaimistosta ja vuokra-asunnosta luopuminen tuntui vapauttavalta. Lopulta kyse on vain materiasta, jolla ei ole mitään tekemistä aidon onnellisuuden kanssa. Tuntuu hyvältä huomata, että kaikki mitä elämässä oikeasti tarvitsee, mahtuu tarvittaessa alle 10 neliön retkeilyautoon.
Starttasimme reissupakumme kesäkuussa 2021, joten olemme seikkailleet nyt Euroopassa vuoden päivät. Koska olin jo säästänyt etukäteen riittävän reissukassan kahden ja puolen vuoden aikana, päätin olla stressaamatta työkuvioista toistaiseksi. Olen elänyt itselleni merkityksellistä elämää keskittymällä muun muassa kirjoittamiseen, luonnossa liikkumiseen ja kiireettömään läsnäoloon.
Ilman työelämän velvollisuuksia olen nauttinut päivittäin vapauden ja riippumattomuuden tunteesta, spontaaniudesta ja uuden näkemisestä. Samalla olen saanut jakaa mielekästä laatuaikaa sekä kumppanini että koirieni kanssa. Vastaavaan eivät olisi kymmenenkään työvuoden vuosilomat riittäneet. Kulunut vuosi on ollut minulle ehdottomasti hyvinvoinnin vuosi.
Kumppanini puolestaan on elävä esimerkki työelämän murroksesta: myös korkeasti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä oleva henkilö voi nykyään tehdä joustavaa etätyötä ja asua vaatimattomasti itsetuunatussa reissupakussa ilman, että se vaikkapa nakertaa hänen ammatillista uskottavuuttaan.
Reissussa olen oivaltanut, että elämää saa ja tulee elää itseään varten. Siksi työn tulee olla tässä vaiheessa elämääni sellainen, joka mukautuu reissuarkeeni eikä toisin päin. Vasta tulevaisuus näyttää, minkä merkityksen matkamme saa nimenomaan urakehitykseni tai -valintojeni kannalta. Minulle elämä on ennen kaikkea seikkailu.”
Lue myös:
The post Emma, 32, on tehnyt elämässään kolme ratkaisevaa päätöstä – irtisanoutuminen on yksi niistä: ”Suorituskeskeisyyden kupla puhkesi” appeared first on Duunitori.