Ylisuorittaminen on Aino Mattilalle täydellisyyden tavoittelua, kontrollin tarvetta ja epäluottamusta muiden kykyyn hoitaa asioita. Siitä syntyy yhtälö, jolla on vain yksi suunta: toistuva loppuunpalaminen.
“Tämä elämäntyyli on todella kuormittava. Olen alle 30-vuotias ja käynyt läpi viisi uupumusta”, puuskahtaa Aino Mattila, 28, uuden omakotitalonsa keittiön pöydän ääressä.
Viimeisin burnout iski puolisen vuotta sitten – ja kuten aina ennenkin, täysin yllättäen. Se sai hänet pohtimaan, mitkä seikat johtavat siihen, että hän päätyy aina samaan tilanteeseen. Lopulta Mattila tunnisti kolme selkeää toimintamallia.
“Yksi syy on täydellisyyden tavoittelu. Haluan tavoitella aina parasta lopputulosta, sillä riittävän hyvä ei koskaan riitä. Toisena asiana on luottamus itseeni ja epäluottamus muihin. Se on ruma ominaisuus, mutta kertoo kontrollin tarpeesta eli siitä, että haluan pitää langat käsissäni, jotta asiat tulevat varmasti tehdyksi”, Mattila listaa.
Kolmantena syynä hän mainitsee suorittamisen.
“Kun täytyy saada aikaan erinomainen lopputulos ja pitää kaikki langat omissa käsissä, työmäärä kasvaa niin isoksi, että on pakko alkaa suorittaa ja puskea. Kun väsyttää ja huomaan, että ote alkaa lipsua, painan lisää kaasua. Silloin pitäisi nimenomaan rauhoittua ja levätä”, hän sanoo.
Burnoutista toiseen
Mattila on käynyt elämänsä aikana läpi viisi uupumusjaksoa. Ensimmäinen jakso oli lukiossa ennen ylioppilaskirjoituksia.
“Ensin tulee olo, etten meinaa enää jaksaa ja kaadun työkuorman alle. Sen jälkeen alkavat fyysiset oireet, sydämen tykytys ja hengitysvaikeudet. Läheiset huomaavat asian yleensä ennen kuin itse huomaan sen”, Mattila kuvailee oireitaan.
Ammattikorkeakoulussa, opintojen loppuvaiheessa, iski seuraava burn out. Tuolloin opintojen lisäksi kuormitti henkilökohtainen elämä.
“Sitä suorittaa kaikkialla eikä osaa rauhoittaa tilannetta töissä tai opiskeluissa, vaikka kotona olisi vaikeampi tilanne. Silloin menee helposti yli”, hän kuvailee.
Mattila on työskennellyt myynnin ja asiakaspalvelun parissa sekä projektipäällikkönä. Työuran aikana hän on kokenut kolme burn outia.
“Viimeisimmässä loppuunpalamisessa oli kyseessä enemmänkin kokonaiselämäntilanne. Kotona oli pieni lapsi, rakensimme omakotitaloa, sain töissä uuden roolin ja lisäksi aloin odottaa toista lasta. Tähän kun lisätään minä pärjään -asenne, tie ei ollut kovin pitkä.”
Varoitusmerkit ilmassa
Mattila kertoo, että hänen on vaikea havaita olevansa ylikuormitukseen johtavalla tiellä, vaikka tutut varoitusmerkit ovat ilmassa.
“Huomaan sen yleensä siitä, kuinka itse suhtaudun muihin ihmisiin ja töihin. Ahdistun töistä ja minusta tulee kurja ihminen muille. Ärsyynnyn helpommin.”
Mattila on käynyt elämänsä varrella psykologin pakeilla, mutta prosessoinut ja työstänyt asioita myös itsenäisesti ja ystäviensä kanssa.
“Viimeisin löytöni oli, että kaiken tämän taustalla on turvattomuuden tunne. Pelkään koko ajan, että jotain pahaa tapahtuu ja kaikki romahtaa. Siksi yritän pitää kaikkea yksin koossa”, hän kuvailee.
Mattila sanoo ymmärtäneensä myös viimein sen, että myös muut ihmiset osaavat tehdä työnsä hyvin.
“Työt tulevat tehdyksi jopa paremmin, kun ne tehdään yhdessä ja hyödynnetään erilaisia näkökulmia. Joku osaa tehdä jopa asioita paremmin kuin minä. Irti päästäminen on ollut iso oivallus.”
Nyt Mattila kertoo harjoittelevansa lepäämistä. Aviomiehestä on ollut tässä iso apu.
“Mieheni poimii tekemättömien asioiden listalta muutaman kohdan ja sanoo, että tehdään nämä tänään ja loppupäivä levätään. Se tuntui aluksi hirveältä.”
Mattila päätti kuitenkin noudattaa kuuliaisesti uudenlaista elämäntapaa ja huomasi olonsa helpottavan. Nyt hän kokee voivansa huomattavasti paremmin.
“Hyväksyin, että minun ei tarvitse kannatella koko maailmaa tekemällä koko ajan jotain. Löysin hengellisyyden avulla todellisen levon, rauhan ja turvallisuuden tunteen”, Mattila lisää.
Kuinka suorittaja pitäisi kohdata työelämässä?
Mattila tietää, että suorittajan tuskaa voi olla vaikea havaita työpaikalla.
“Haaste on siinä, että suorittajan pomo on yleensä todella tyytyväinen kyseiseen työntekijään. Suorittaja tekee työnsä hyvin ja paiskii jopa enemmän töitä, kuin muut. Se on vaikea nähdä ongelmana”, hän sanoo.
Koska ongelmaa voi olla vaikea havaita, suorittajan pitäisi Mattilan mielestä olla itse avoin taipumuksistaan ja suorittamiseen liittyvistä haasteista. Näin voi saada apua esimerkiksi asioiden priorisointiin.
“Ongelma on piilossa ja se on vaikea nyhtää esiin, sillä usein suorittajalla on vahva minä pärjään -mentaliteetti. Siinä on usein kyse ylpeydestä. Suorittajan pitäisi opetella nöyrtymään, myöntämään olevansa heikko ja pyytämään apua.”
Nykyään työelämässä on kovat tehokkuusvaatimukset. Mattila uskoo, että se on myös positiivinen asia, sillä se saattaa tuoda suorittajan ongelmat esiin jo ennen uupumuskierteen alkamista.
“Esihenkilöiden pitäisi kiinnittää huomiota siihen, jos joku työyhteisöstä on jees jees -henkilö, jolla menee aina hienosti. Myös se voi olla hälytysmerkki”, hän huomauttaa.
Lue myös:
Burnoutista tuli CV:n pakkopalikka – Laura Friman lyttää yleisen tavan suhtautua uupumukseen
Kärsitkö riittämättömyyden tunteesta? 6 vinkkiä, joilla lopetat itseruoskinnan
The post Aino, 28, on ylisuorittaja, jolla on takana viisi burnoutia: ”Kun ote alkaa lipsua, painan lisää kaasua” appeared first on Duunitori.