Kun Olli Ulkuniemi valmistautui viimeksi työhaastatteluihin, hän päätti kysyä haastattelijoilta itselleen tärkeän kysymyksen. Sen esittäminen ei ole helppoa.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 18.5.2020. Julkaisemme uudelleen suosituimpia juttujamme.
”Haluaisin kuulla vähän tämän työpaikan ja työyhteisön asenteista seksuaalivähemmistöjä kohtaan.”
Tämän kysymyksen Olli Ulkuniemi, 27, oli päättänyt esittää seuraavassa työhaastattelussa.
Hän oli palaamassa kokin töihin, jotka hän aloitti alun perin valmistuttuaan kokiksi vuonna 2011. Iltoihin ja viikonloppuihin sijoittuvat työt tuntuivat silloin kuitenkin epämieluisilta ja rajoittavilta.
”Olisin halunnut tehdä ravintolakokin työtä täysillä, mutta se olisi tarkoittanut, ettei minulla olisi harrastuksia tai kavereita.”
Hän alkoi työskennellä ruokakauppojen kala- ja lihatiskeillä. Iltaisin jäi aikaa muulle.
Pari vuotta sitten Ulkuniemi hakeutui kokonaan uudelle alalle ja valmistui Outokummun Riverian äänituotannon koulutusohjelmasta. Työ oli kiinnostavaa, mutta tuntui, että projekteja oli samaan aikaan liikaakin. Se ei tuntunut enää kestävältä.
Ulkuniemi mietti, mikä olisi paras siirto uran kannalta. Hän päätti ottaa askelen taaksepäin ja hakea kokin töitä ainakin pariksi vuodeksi.
”Aiemmin en olisi kehdannut”
Ensimmäinen työhaastattelu oli pääkaupunkiseudulla olevan sairaalan keittiöön. Haastattelu sujui hyvin, ja Ulkuniemellä oli hyvä ja itsevarma olo. Kun haastattelija lopuksi kysyi, oliko hänellä jotain kysyttävää, hän esitti valmistelemansa kysymyksen työyhteisön suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin.
”Koska etsin työtä, joka ei ole suurin intohimoni, ajattelin, että haluan viihtyä. Kysymys tuntui siksi oleelliselta. Paljon se liittyi myös itseä rajoittavien tekijöiden purkamiseen. Siihen, miten uskallan olla esillä omana itsenäni.”
Tilanteessa kiteytyi oikeastaan kaikki se, mitä Ulkuniemi oli elämänsä aikana kokenut niin hyvässä kuin pahassa.
”Täytyy tunnustaa, että aiemmin en olisi kehdannut kysyä tuota kysymystä.”
Muurit rakentuivat nuoruudessa
Lapsuudessa ja nuoruudessa Ulkuniemen kotona ei puhuttu seksuaalisuudesta.
Koulussa ja harrastuksissa seksuaalisuudesta ja etenkin homoudesta puhuminen kirvoitti vitsejä, naureskelua tai vaivaantuneisuutta. Ulkuniemestä tuntui, että omasta seksuaalisuudesta olisi vaarallista kertoa, edes ystäville.
Silti oli pakko kertoa jollekin. Tuntui, ettei asiaa voi vain hautoa yksin sisällään. Se oli henkisesti raskasta.
17-vuotiaana Ulkuniemi päätti kertoa joillekin ystävilleen. Mutta ensin hän halusi varmistaa, että paikka, jossa hän avautuisi elämänsä tärkeille ihmisille, oli turvallinen. Hän mietti, miten tilanteesta pääsisi pakoon, jos se olisi tarpeellista. Ulkuniemi varautui jopa väkivaltaan.
”Kyse ei ollut rationaalisesta pelosta. En uskonut, että kukaan reagoisi väkivaltaisesti, mutta silti en kyennyt aukaisemaan suutani varmistamatta esimerkiksi mahdollista pakoreittiä.”
Homovitsit työpaikalla ovat järkyttäneet
Ystävät tai perhe eivät käyttäytyneet aggressiivisesti tai hylänneet, vaikka sellaisistakin kokemuksista Ulkuniemi oli kuullut jo paljon.
”Kertomisesta tuli tavallaan hölmö olo. Minulla ei ole ainuttakaan huonoa kokemusta.”
Ulkuniemi ei ole kokenut seksuaalista suuntautumistaan ongelmaksi edes aiemmissa työpaikkoissaan. Toisaalta se ei ole tullut työpaikalla puheeksikaan. Joskus hän muistaa kuulleensa homovitsejä, kun työkaverit eivät ole tienneet hänen olevan homo. Vitsit ovat järkyttäneet ja saaneet tuntemaan häpeää.
Ystävien tuki, elämänkokemus ja itsetunnon kehittyminen ovat kuitenkin vuosien varrella tuoneet rohkeutta. Sen takia Ulkuniemi halusi ottaa asian esiin töitä hakiessaan.
Miten työnantaja vastasi?
Sairaalan keittiön työhaastattelussa kävi vähän niin kuin ystävien kanssa. Haastattelija ei hölmistynyt, vaivautunut, kiusaantunut tai edes yllättynyt, vaan painotti, kuinka mukava työporukka ja yhteishenki keittiössä on.
Seuraavassa työhaastattelussa nuorten kesäleirien kokiksi kävi vielä paremmin.
Haastattelijat alkoivat Ulkuniemen kysymyksen jälkeen kertoa siitä, miten tärkeää yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus on koko organisaatiossa. Etenkin nuorisotyössä panostetaan siihen, että kaikenlaiset nuoret tuntevat itsensä tervetulleiksi ja löytävät aikuisista samaistumiskohtia.
”Vastaus oli todella ammattimainen, ja asiaa oli selvästi mietitty. Ja mikä parempi, se osoitti, että inklusiivisuus on tärkeä osa työtä,” Ulkuniemi pohtii.
Hän kokee, että sai kysymyksellään paljon uutta, tärkeää tietoa työpaikasta. Ammattimainen vastaus kasvatti myös arvostusta työnantajaa kohtaan ja lisäsi omaa luottamusta ja avoimuutta. Jos haastattelija kiertelisi ja kaartelisi vastauksessaan, työpaikka tuskin kiinnostaisi Ulkuniemeäkään.
”On ollut hyvä nähdä, että kehitys on tässä suhteessa hyvällä mallilla.”
Hyvä kysymys työnhakuun
Ulkuniemi sai kokin paikan. Hän uskoo, että kysymyksellä seksuaalisesta suhtautumisesta oli siihen vaikutusta.
”Heille oli tärkeää, että töissä on monenlaisia ihmisiä, joilla on henkilökohtaista näkemystä ja kokemusta asiasta, joka ei välttämättä liity työhön.”
Uusi työ alkaa ensi kesänä. Siihen asti Ulkuniemi työskentelee markettien liha- ja kalatiskeillä, tekee henkilökohtaisen avustajan töitä, joita löysi tuttavan kautta, ja ryhtyy ensimmäistä kertaa elämässään alastonmalliksi kuvataidekurssille.
Tulevissa työhaastatteluissa hän aikoo edelleen kysyä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöjä kohtaan, vaikkei se enää tunnukaan yhtä suurelta asialta. Ulkuniemen mielestä työhaastattelua varten on kuitenkin hyvä olla valmiina joku kysymys, jolla erottuu joukosta.
”Riippuu tietenkin, minkä alan töitä haen. Taidepiireissä varmaan ihmeteltäisiin, miksi edes kysyn tällaista.”
Teksti: Hanna Koivisto
Lue myös:
The post Olli, 27, kyllästyi työpaikkojen homovitseihin – kysyy nyt aina työhaastatteluissa yhden kysymyksen appeared first on Duunitori.