Joskus elämässä täytyy repäistä, eikä jahkailla loputtomiin. Anna Muittari vaihtoi poliisin viran varhaiskasvatuksen opettajan arkeen. Nyt hän nauttii työstään, vaikka aluksi alanvaihdossa ei tuntunut olevan lainkaan järkeä. Lue alanvaihtajan tarina.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 19.6.2022.
Poliisista muodostui Anna Muittarin haaveammatti jo pikkutyttönä – olihan isäkin poliisi ja arvostus ammattia kohtaan korkea. Vuonna 2009 hän valmistui unelmiensa pestiin, mutta työn todellisuus olikin jotain muuta kuin hän oli uumoillut.
”Kun sain 25-vuotiaana vakituisen viran poliisina, mietin saman tien, että vitsit, tässäkö sitä nyt ollaan eläkkeelle asti. Ajatus sai mieleni levottomaksi”, Muittari muistelee.
Poliisin työ tempaisi kuitenkin mukaansa vuosien ajaksi, sillä työ oli varsin mielekästä ja toi taloudellista turvaa. Silti vuodesta toiseen Muittarin mielessä kyti ajatus: entä jos vaihtaisikin alaa ja opiskelisi jonkin aivan toisen ammatin?
Vihdoin vuonna 2015 Muittari alkoi puntaroida syvällisemmin, mitä hän työelämältä oikeasti toivoo. Hän pelkäsi kyynistyvänsä liikaa poliisin työssä eikä tahtonut, että niin kävisi.
”Halusin toisenlaisen ammatin, joka tarjoaisi varmasti töitä ja jonka palkkaus olisi ihan ok poliisin työhön verrattuna. Kaipasin päivätyötä, jossa saisin toimia ihmisten kanssa ja pääsisin hyödyntämään enemmän luovuutta”, Muittari listaa.
Hänen mielessään muhi pitkään idea eräopaskoulusta, mutta se teki tilaa varhaiskasvatusalalle. Valinta oli Muittarin sanojen mukaan lopulta järkipäätös.
Alanvaihtajan tarina: kohti uutta ammattia
Syksyllä 2015 Muittari aloitti Jyväskylän yliopistossa varhaiskasvatuksen opinnot. Hän oli tuolloin 30-vuotias, ja hänen tavoitteenaan oli saada opinnot purkkiin kolmivuotisen opintovapaan aikana. Opintoihin hän sai aikuiskoulutustukea, mutta kesät kuluivat edelleen poliisin haalareissa.
”Alun perin ajattelin, etten hakisi ainakaan yliopistoon, koska en koe olevani kovin akateeminen tyyppi. Ystäväni kuitenkin tsemppasi minua, ja opinnot sujuivatkin sitten ihan mukavasti.”
Opintojen aikana varhaiskasvatusalan todellisuus tuli Muittarin iholle, kun hän näki omin silmin ja luki mediasta, miten jatkuva resurssien puute, alhainen palkkaus ja kehno arvostus vaivaavat alaa. Työn vetovoima karisi pikkuhiljaa pois realiteettien myötä.
”Mietin tosissani, kannattaako minun väsyttää itseäni varhaiskasvatuksen opettajana – ja poliisia huonommalla palkalla. Tilanne ärsytti valtavasti, koska olin opiskellut kokonaan uuden ammatin.”
Niin Muittari valmistui varhaiskasvatuksen opettajaksi vuonna 2019, mutta päätyi saman tien takaisin poliisin töihin.
”Oli hankalaa uskoa, että alan vaihto olisi ollut loppujen lopuksi järkevä ratkaisu. Tuntui vaikealta päästää irti tutusta ja turvallisesta työympäristöstä. Samalla minua kuitenkin kiinnosti tietää, mitä varhaiskasvatuksen opettajan työ voisi parhaimmillaan minulle tarjota.”
Työ lasten parissa palkitsee
Ei kulunut kauaakaan, kun Muittari huomasi keväällä 2020 tutkivansa työpaikkoja Lapista – ja ennemmin varhaiskasvatuksen kuin poliisin pestejä. Muutto Lappiin oli elänyt mielessä jo pidemmän aikaa, mutta sopivaa saumaa ei ollut tullut aiemmin vastaan.
Muittari rohkaistui hakemaan Saariselältä varhaiskasvatuksen opettajan paikkaa ja ottamaan vuodeksi virkavapaata poliisin työstään. Silloinen työnantaja suhtautui tilanteeseen kannustavasti.
”Kun sain tiedon uudesta työpaikasta, elämä muuttui kertaheitolla. Onneksi asiat loksahtelivat kolmessa viikossa hyvin paikoilleen. Sain Jyväskylän omistusasuntoon vuokralaiset ja löysin kämpän Saariselältä. Olen tosi tyytyväinen, että uskalsin tehdä sen hypyn.”
Nyt epävarmuuden tunteet uutta ammattia kohtaan ovat pyyhkiytyneet mielestä, sillä Muittari nauttii työstään. Motivaatiota lisää se, että nykyisessä pienessä päiväkodissa jokaiselle lapselle on oikeasti aikaa ja palkkauskin on kohdallaan.
Muittari pitää erityisesti siitä, että hän saa vaikuttaa työnsä sisältöön ja vastata tiiminvetäjänä lapsiryhmästä, pedagogiikasta ja toiminnan suunnittelusta. Työssä saa kehittyä jatkuvasti, ja siksi Muittari on ryhtynyt opiskelemaan myös erityispedagogiikkaa vapaa-ajallaan.
”Lasten kanssa saa olla aidossa vuorovaikutuksessa ja heittäytyä tekemiseen täysillä. On innostavaa seurata lasten kehittymistä ja huomata, mikä oma roolini on ollut heidän oppimisessaan. Se palkitsee joka kerta”, Muittari kuvailee.
Uusi työ kuori esiin uudenlaisen identiteetin
Anna Muittari ehti tehdä reilut kymmenen vuotta poliisin töitä ennen alanvaihtoa. Isoimman muutoksen hän on kokenut sisimmässään.
”Identiteettini oli rakentunut vahvasti poliisin ammatin ympärille, joten työstä luopuminen tuntui aika isolta jutulta. Toisaalta ajattelen, että koulutukseni ja työkokemukseni eivät katoa minnekään, jos tulisinkin toisiin aatoksiin joskus myöhemmin.”
Poliisin ja varhaiskasvatuksen opettajan työssä on Muittarin mielestä kuitenkin yllättävän paljon samaa: molemmat ammatit ovat sosiaalisia, ja niissä on iso vastuu toisten ihmisten hyvinvoinnista.
”Sekä poliisin että varhaiskasvatuksen opettajan pyrkimyksenä on kasvattaa ihmisistä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Nyt saan vaikuttaa pieniin lapsiin, jotka ovat usein huomattavasti vastaanottavaisempia kuin poliisin asiakkaat. Se tuntuu merkitykselliseltä”, Muittari hymähtää.
Nykyisessä työssään Muittarin ei tarvitse altistua väkivallan uhalle, joka oli kenttäpoliisin työssä melkeinpä arkipäivää. Poliisin työ sisältää myös yllättävän paljon istumista joko tietokoneen ääressä tai poliisiautossa, kun taas lasten kanssa saa touhuta ja ulkoilla vapaasti.
Lappi lumosi, mutta turvaverkkoja on ikävä
Etenkin luonnon rauha ja monipuoliset liikuntamahdollisuudet vetivät puoleensa, kun Muittari mietti elämälleen uutta suuntaa. Hänen mielestään elämässä kannattaa ennemmin kokeilla uusia asioita avoimin mielin kuin jäädä jossittelemaan.
Inarin kunta valikoitui kohteeksi siksi, että sitä ympäröivät laajat kansallispuistot ja erämaa-alueet. Luonnon äärellä elämänrytmi on rauhoittunut ja työpäivistä palautuu aiempaa nopeammin.
Jo puolen vuoden Lapissa asumisen jälkeen pohjoisen olosuhteet vaihtuvine vuodenaikoineen tekivät niin ison vaikutuksen, että Muittari päätti jäädä kumppaninsa kanssa pohjoiseen pidemmäksi aikaa ja irtisanoutua poliisin virastaan Jyväskylässä.
Toistaiseksi koti pysyy pohjoisessa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu.
”Ensi syksynä tulee täyteen kaksi vuotta Lapissa. Vaikka nautin nyt kovasti työstä ja vapaa-ajasta, arki on arkea täälläkin. Samat perusasiat täytyy hoitaa, asuupa missä hyvänsä.”
Muittarin mielestä Lappi itsessään ei tee elämää autuaaksi. Sosiaaliset ympyrät ovat edelleen vahvasti Keski-Suomessa, eikä samanlaista turvaverkkoa ole ehtinyt syntyä pohjoiseen. Ikävä ja kaipuu yllättävät välillä. Siksi Lapissa asuessa pitää sietää yksinoloa ja tulla toimeen itsensä kanssa.
Alanvaihto johdattaa tutkimusmatkalle sisimpään
Uusi käänne elämässä ja uralla on ollut Muittarille voimaannuttava kokemus, sillä se on lisännyt hänen itseluottamustaan ja -tuntemustaan.
”Alanvaihto auttoi minua muuttamaan niitä käsityksiä ja uskomuksia, joita minulla oli itsestäni. Menin esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan vastoin ennakkoajatuksiani. Opiskelu avarsi maailmankuvaani, lisäsi kriittistä ajattelua ja tartutti halun oppia uutta”, Muittari pohtii.
Uuden ammatin haltuun ottamisessa helpotti se, että taskussa oli jo yksi ammatti. Se auttoi ymmärtämään, että tutkinnon suorittamisen jälkeen ei vielä tarvitse olla valmis ammattilainen, vaan käytännön työssä on aikaa sisäistää uuden työn askelmerkit.
Muille alanvaihtoa harkitseville Muittari suosittelee kirjaamaan plussat ja miinukset, joita elämänmuutokseen liittyy. Näin voi päästä käsiksi omiin ajatuksiinsa.
”Intuitio ohjasi minua eteenpäin. Luotin siihen, mikä tuntuu hyvältä. Lopulta ystäväni muistutti, että ’mitä siinä jahkailet, kun elämäntilanteesi mahdollistaa nyt tällaisen repäisyn’. Se herätti uskomaan, että tällainen muutos todella on mahdollinen.”
Lue myös:
Kiinnostaako alanvaihto? Huomioi 3 asiaa, kun etsit uutta suuntaa
The post Anna vaihtoi alaa, vaikka palkka pieneni – elämä muuttui kertaheitolla: ”Onneksi uskalsin” appeared first on Duunitori.