Miksi työnhausta kerrotaan vasta, kun on napannut uuden työpaikan? Toimittaja-tuottaja Lena Nelskylä päätti toimia toisin. Hän kertoi omasta työnhaustaan avoimesti sekä töissä että somessa – ja se kannatti.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 1.5.2022. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.
”’En saanut sitä paikkaa’, naputtelin viesteihin äsken. Mietin, että teinkö tyhmästi intoillessani kavereille, että olen kutkuttavassa rekryprosessissa? Että olisiko pitänyt vaan hoitaa homma itsekseen ja nousta esiin vasta sitten, jos voittaa?”, Lena Nelskylä kirjoitti henkilökohtaisella Instagram-tilillään viime vuoden joulukuussa.
Nelskylä oli päässyt työpaikkansa Yleisradion sisäisessä rekrytointiprosessissa aivan viime metreille, mutta ei tullut lopulta valituksi tehtävään. Hän ei piilotellut työnhakuaan. Siitä tiesivät ystävien lisäksi läheiset kollegat sekä esihenkilö.
Nelskylä kuuluu avoimuudessaan vähemmistöön. Duunitorin kyselytutkimuksen yli 5 000 vastaajasta 56 prosenttia kertoi ainakin joskus salanneensa työnhakunsa kokonaan muilta ihmisiltä. Kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että salailun taustalla on muun muassa epäonnistumisen pelkoa, häpeää ja pelkoa siitä, miten esihenkilö tai kollegat ottaisivat tiedon työnhausta vastaan.
Työnhausta kertominen varsinkaan pomolle ei ole yleistä – vain 6 prosenttia kyselyyn vastanneista on niin tehnyt, ja työkavereillekin yleensä kertoo vain vajaat 15 prosenttia.
Työsuhde ei toimi, jos ei kerro tarpeistaan
Nelskylä palasi viime vuoden keväänä opintovapaalta töihin Yle Helsinkiin. Opintovapaan aikana hänelle oli kirkastunut ajatus, että hän haluaa uusia haasteita.
“Olennaista minulle oli erottaa, että mielekäs ja mukava eivät ole synonyymeja. Mielekkyys voi tulla haastavien ja uudenlaisten työtehtävien kautta. Minun silloinen työni oli monessa mielessä mukavaa, mutta ei enää niin mielekästä.”
Palattuaan hän kertoi ajatuksistaan esihenkilölleen, joka kannusti Nelskylää kohti uutta. Hän vertaa työsuhdetta parisuhteeseen. Parisuhde ei pidemmän päälle toimi, jos ihmiset eivät kerro tarpeistaan.
Miksi työsuhde olisi yhtään erilainen? Perimmäinen tarve meillä kaikilla on kuitenkin tulla kaikissa ihmissuhteissa nähdyiksi ja kohdatuiksi.
“Jos työyhteisössä on kannustava ja avoin ilmapiiri, jossa ihmiset voivat olla kokonaisia, pitäisi siellä pystyä puhumaan omista haaveistaan”, hän sanoo.
Unelmien työ löytyikin avoimuuden ansiosta
Vuosi sitten keväällä Nelskylä haki paikkaa, jota ei sitten saanutkaan. Loppuvuodesta organisaatiossa avautui kutkuttava työtehtävä, jonka tiukassa rekryprosessissa Nelskylä pärjäsi yllätyksekseen hyvin.
Paikka meni kokeneemmalle henkilölle, mutta Nelskylä koki oppineensa paljon hakuprosessissa, vaikka pettymys toki hetken kirvelikin.
Hän oli nähnyt paljon vaivaa haettavan työn eteen: pyytänyt ystäviään ja tuttaviaan koutsaamaan, tehnyt taustatyötä.
“Olen helposti innostuva ihminen ja minun on vaikea pitää intoa sisälläni. Jaan tunteeni ja ajatukseni mielelläni muiden kanssa – niin myös tästä rekryprosessista.”
Mutta kaikella on tarkoitus. Seuraavana päivänä hänet kutsuttiin uuteen haastatteluun. Tarjolla oli kiinnostava paikka: suunnittelevan tuottajan pesti Yle Uutisten kulttuuritoimituksessa ja Kulttuuricocktailissa. “Kaksoisagentin” rooli oli uusi – ja haastattelun jälkeen paikka oli hänen.
“Kaksi rekryä, joissa pääsin pitkälle, toivat minulle tavallaan työpaikan, jota ei ollut aiemmin edes olemassa. Tuntuu, että tässä oli jotain selittämätöntä taikaa mukana.”
Epätäydellisyydestä kertominen vapauttaa
Työnhaun salailussa Nelskylä uskoo olevan loppukädessä kyse torjutuksi tulemisen pelosta. Avoimuus tarkoittaa haavoittuvuuden ja keskeneräisyyden näyttämistä. Kun Nelskylä kertoi, ettei saanut hakemaansa työtä, hänestä oli vapauttavaa päästää epätäydellisyys ilmoille. Häpeä purkautui ja olosta tuli kevyt.
“Jos ihmiset ovat valmiita jakamaan kanssani iloa, huomasin nyt, että he ovat vieläkin valmiimpia jakamaan ja myötäelämään vastoinkäymisiä.”
Nelskylä on työskennellyt tuottajana nyt pari kuukautta. Hänen tehtävänään on muun muassa ideoida ja suunnitella sisältöjä ja koordinoida yhteistyötä eri osastojen välillä.
“Koen, että näin sen piti mennä. Tunnen luonnollisesti uudessa työssä riittämättömyyttä usein. Minulla on paljon muistettavaa ja hoidettavaa. En ole aina kovin organisoitunut ihminen, mutta nyt minulla on oltava kaikki hallussa. En ole mukavuusalueella mutta olen ehdottomasti mielekkäällä alueella.”
Lue myös:
The post Lena, 36, kertoi työnhaustaan avoimesti jopa omalle pomolle – seuraukset yllättivät: ”Oli selittämätöntä taikaa mukana” appeared first on Duunitori.