Yrittäjähenkisyys on rekrytoinnin muotisana, joka on jumalattoman helppoa ymmärtää väärin. Tämä johtuu siitä, että edes työnantajat itse eivät taida ymmärtää, mitä he termillä tarkoittavat.
Viestittelin jokin aika sitten LinkedInissä vanhan tutun kanssa, joka oli yrittänyt löytää palkkatyötä viiden vuoden yrittäjyyden jälkeen. Hän kysyi mielipidettäni siitä, kuinka yrittäjyyden voisi häivyttää CV:stä syyllistymättä suoranaisesti valehteluun.
Mitä ihmettä, eikö nimenomaan yrittäjähenkisyys ole yksi tärkeimmistä rekrytointikriteereistä tällä hetkellä? Sillä ovathan jopa startup-maailman kanssa kiimaisina flirttailevat korporaatiotkin alkaneet jo vaatia uusilta työntekijöiltään yrittäjähenkisyyttä.
Eikö kokemus yrittäjyydestä olisi syytä nähdä kilpailuetuna, eikä suinkaan taakkana, joka on piilotettava ansioluettelosta? Jokin tässä yhtälössä mättää.
Yrittäjähenkisyys voi tarkoittaa mitä tahansa
Rekrytoinnin muotisanoissa, kuten dynaamisuudessa, näköalapaikassa tai yrittäjähenkisyydessä, on se huono puoli, ettei yhteismitallista määritelmää ole olemassa. Kukin työnantaja tulkitsee niitä siis omalla tavallaan, ja vieläpä niin, että tulkinnat vaihtelevat saman organisaation sisälläkin.
Yrittäjähenkisyys tarkoittaa siis työnantajalle ja työnhakijalle todennäköisesti tyystin eri asioita. Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä, jos rekrytoijat viljelevät käsitteitä, mutta eivät vaivaudu avaamaan, mitä he niillä tarkalleen ottaen tarkoittavat.
Tämä on täysin linjassa sen kanssa, miten työnantajat muutoinkin kertovat itsestään. On helpompaa julistaa tai pudotella superlatiiveja kuin kertoa konkreettisia esimerkkejä tai tositarinoita. Kun ilmaisee asiat ympäripyöreästi, joutuu harvemmin tilille lupauksistaan.
Myös työnhakijan on viisasta selvittää kysymällä, joko lisätietoa antavalta henkilöltä ennen hakemuksen jättämistä tai viimeistään haastattelussa, mitä ilmoituksessa mainitut käsitteet oikeasti tarkoittavat. Kyselemällä suojelet siis parhaiten itseäsi väärinkäsityksiltä.
Yrittäjähenkisyys ja yrittäjyys ovat eri asioita
Yrittäjähenkisyyttä ei kannata koskaan sekoittaa yrittäjyyteen, sillä ne ovat kaksi tyystin eri asiaa.
Kuten todettua, työnantajat kertovat etsivänsä yrittäjähenkistä tyyppiä, mutta samalla pidättävät itsellään oikeuden määritellä, mitä se kulloinkin tarkoittaa. Hyvin harvoin, jos koskaan, yrittäjähenkinen tarkoittaa yrittäjää.
On helppoa ajatella, että käytännön kokemus yrittäjyydestä on paras osoitus yrittäjähenkisyydestä. Yhtä helppoa on kuitenkin otaksua, että yrittäjä on liian yrittäjähenkinen tai väärällä tavalla yrittäjähenkinen.
Mitä ihmettä yrittäjähenkisyydellä sitten tarkoitetaan?
Onko yrittäjähenkinen ikään kuin yrittäjä, mutta ilman yrittäjän mahdollisia kielteisiä puolia? Vai jonkinlainen pehmoversio todellisesta yrittäjästä? Vai onko se vain tyyppi, joka suostuu sitoutumaan työhön yhtä suurella kiihkolla kuin omaa bisnestään pyörittävä todellinen yrittäjä?
Suhtaudumme kaikkeen tuntemattomaan pelonsekaisin tuntein, eikä yrittäjyyskään ole tässä suhteessa poikkeus.
Yrittäjyys on kaunista vain kaukaa katseltuna
Useimmat työnantajat kyllä rakastavat yrittäjyyttä, mutta vain siinä tapauksessa, että ne voivat ihailla sitä jostain kaukaa kuin sirkuseläintä. Monelle kaksi päivää Slushia vuodessa täyttääkin yrittäjyyskiintiön ääriään myöten.
Oman firman sisällä kokemus yrittäjyydestä pelottaa suuresti. Ajatellaan, että yrittäjä on stereotypioidensa näköinen ja kompromissihaluton oman tiensä kulkija, jota on mahdotonta kesyttää, saati saada ymmärtämään palkkatyöhön liittyviä realiteetteja.
Yhden mielestä yrittäjä on liian itsenäinen, toisen mielestä taas vaikeasti johdettava kyseenalaistaja. Kolmas taas arvostaa uudistusmielisyyttä, mutta uskoo yrittäjän kärsivällisyyden loppuvan korporaation verkkaisessa arjessa. Neljäs taas voi pitää entistä yrittäjää luuserina, jos tämä on ajanut yrityksensä konkurssiin.
Konkurssi luettaisiin esimerkiksi Yhdysvalloissa vahvuudeksi, mutta meillä Suomessa sitä pidetään yhä heikkouden tai epäpätevyyden osoituksena. Sama bisnespäättäjä voi pitää esitelmiä kokeilukulttuurista ja karsastaa epäonnistujia kuin spitaalisia. Varsin irvokas mutta valitettavan todellinen ajankuva Suomesta vuonna 2019.
Yrittäjähenkisyyden jaloin ilmentymä
Totta kai löytyy niitäkin yrityksiä ja esimiehiä, jotka näkevät yrittäjäkokemuksen yrittäjähenkisyyden jaloimpana ilmentymänä. Mitä enemmän omakohtaisia kokemuksia yrittäjyydestä on, sitä enemmän yrittäjän kokemusta osataankin arvostaa. Suhtaudumme kaikkeen tuntemattomaan pelonsekaisin tuntein, eikä yrittäjyyskään ole tässä suhteessa poikkeus.
Toisaalta on syytä muistaa, että huonolla itsetunnolla varustettu ihminen näkee ympärillään joka tapauksessa enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. Hän haluaa kulkea keskitietä, tyytyä keskinkertaiseen ja olla palkkaamatta itseään fiksumpia. Aidosti yrittäjähenkinen tuskin haluaisi tällaista tissiposkea esimiehekseen.
Hyväksyn ristiriitaisetkin määritelmät yrittäjähenkisyydelle, kunhan ne on kuvattu rehellisesti ja ymmärrettävästi niin, että työnhakijalla on mahdollisuus arvioida soveltuvuuttaan organisaatioon ja työtehtävään. Sen sijaan muotisanojen summittainen viljely ja läpinäkyvyyden puute hämmentävät työnhakijoita ja hukkaavat aikaa kaikilta osapuolilta.
Palataanpa vielä hetkeksi tämän kirjoituksen alussa mainitsemaani henkilöön, jonka mielestä yrittäjätausta torpedoi hänen mahdollisuutensa löytää palkkatyötä. Muitta mutkitta lähetin hänelle seuraavan viestin:
”Älä suotta häpeä yrittäjätaustaasi. Yrityksestäsi ei tullut menestystä, mutta se kokemus oli tärkeä ja opettavainen, eikä kukaan voi viedä sitä sinulta pois. Sinun on opittava olemaan ylpeä siitä, sillä vain harva suomalainen uskaltaa heittäytyä täysiveriseksi yrittäjäksi. Minäkään en ole uskaltanut! Ole kärsivällinen ja pidä silmäsi auki. Kun vihdoin kohtaat työnantajan, joka osaa arvostaa kokemustasi ja nähdä yrittäjätaustasi vahvuutena, tiedät löytäneesi juuri sinulle sopivan työpaikan.”
En ole sittemmin ollut hänen kanssaan tekemisissä, mutta LinkedIn-profiilin perusteella palkkatöitä on löytynyt. Taidanpa lähettää onnittelut – myös hänen uudelle työnantajalleen.
Lue lisää Aki Ahlrothin kolumneja ja artikkeleja klikkaamalla tästä
The post Yrittäjähenkisyys, tuo rekrytoinnin muotisana, jolla on tuskin mitään tekemistä yrittäjyyden kanssa appeared first on Duunitori.