Alf Rehn kannustaa kolumnissaan kysymään enemmän ja parempia kysymyksiä sekä ottamaan kysymykset myös vastaan uudella tavalla – ei haasteena, vaan kutsuna keskusteluun.
Kirjailijana, johtamisen professorina sekä mielipidevaikuttajana tunnettu Alf Rehn jakaa Duunitorin kolumnistina kuukausittain ajatuksiaan luovuuden ja innovatiivisuuden roolista urapolun eri vaiheissa.
Kaikkein ensimmäisessä Duunitori-kolumnissani totesin, että uudessa työpaikassa aloittaessa on aina vapaus kysyä vaikka kuinka tyhmiä.
Haluaisin nyt palata tähän, ja esittää pari huomiota siitä, miten tärkeitä kysymykset ovat työpaikalla, miten helppoa on kysyä fiksusti tyhmiä, ja miten kyseleminenkin on osaamiskenttä. Kysymykset ovat hemmetin tärkeitä!
Kyseleminen, kyseenalaistamisesta puhumattakaan, ei ole helppoa. Niin, näyttäähän se helpolta. Sitä vaan kyselee, eikö? Juu, mutta älykkään kyselemisen ja tyhmän inttämisen välimaasto on valtava. Vaikka kaikki kysymykset ovat yhdellä tasolla saman arvoisia, toisella ne ovat kuin tuli ja jää. Tai älykkäitä ja tosi typeriä, jos ei tykkää kielikuvista.
Kyseleminen, kyseenalaistamisesta puhumattakaan, ei ole helppoa, vaikka siltä näyttää. Älykkään kyselemisen ja tyhmän inttämisen välimaasto on valtava.
Työpaikalla kyseleminen on vieläkin vaikeampaa. Uusi työntekijä saa tietenkin kysyä vaikka mitä, ja hänelle se sallitaan. Se on hyvä tapa ohjeistaa ja selvittää, eikä sitä voi tietää, mikä menee ohi, jos uusi työntekijä ei kysy. Samalla on huomion arvoista, ettei sama koske heitä, jotka ovat olleet edes vuoden verran yrityksessä töissä. Jos vanhat työntekijät kyselevät, kohtelemme sitä usein ongelmana. Mitä nuo nyt taas? Miksi ne kyselevät? Eivätkö he voisi jättää inttämistä vähemmälle?
Tässä näemme kyselemisen ongelman. Moni meistä kokee, että kysymys on haaste, kun meidän pitäisi nähdä se kutsuna. Kysymys pyytää meitä mukaan keskusteluun, joka voi viedä yritystä tai projektia eteenpäin. Se, miten vastaamme tähän, kertoo hyvin paljon meistä ja niistä organisaatioista, joita edustamme. Oikea tapa lähestyä kysymystä on nähdä se lahjana. Jonainen sellaisena, mikä voi viedä meitä ja projektiamme eteenpäin. Hyvä kysymys voi terävöittää ideaa tai uudellen määrittää projektia, mikä on suunnattoman arvokasta.
Tässä näemme kyselemisen ongelman. Moni meistä kokee, että kysymys on haaste, kun meidän pitäisi nähdä se kutsuna. Kysymys pyytää meitä mukaan keskusteluun, joka voi viedä meitä ja ideoitamme eteenpäin.
Silti koemme usein kysymykset uhkana tai kielteisinä toimina. Meidän tulisi siis muuttaa tapaamme lähestyä kysymyksiä ja mieltää ne tukena, apuna ja lahjoina. Jos haluamme kehittyä, kysymykset ovat yksi parhaista tavoista. Meidän tulisi kiittää kysyjää, koska hän on meille tuki ja turva. Tästä(kin) syystä, joitain huomioita kysymyksistä:
Paras kysymys on se, johon et voi vastata
Kysymyksen perimmäinen tehtävä ei ole se, että sille löytyy vastaus. Päinvastoin, kysymys on vahvimmillaan, kun se osoittaa sinulle, että se logiikka johon olet luottanut ei enää toimi, ja että sinun on ajateltavat uudella tavalla. Kysymykset ovat ennen kaikkea tapoja avata ajatteluamme ja tapoja osoittaa meille, miten rajoittuneesti usein katsomme maailmaa. Tästä syystä meidän tulisi rakastaa kysymyksiä ja kannustaa ihmisiä kyseenalaistamaan meitä.
Jos ihmiset kyselevät, he välittävät
On ensisijaisen tärkeää hyväksyä, että kysyminen ei tarkoita sitä, että kysymyksen esittäjä haluaa tuhota sen, mitä olet rakentamassa. Vaikka tämä on helppo tulkinta kysymyksistä, tulisi meidän nähdä kysymykset tapana osoittaa välittämistä ja rakkautta. Ilman haasteita hyväkään idea ei saa tuulta siipiensä alle, ja ilman kyselyjä et ole aidosti kehittänyt ideaasi. On luonnollista toivoa tilannetta, jossa ideasi on niin uskomaton, että kaikki kysymykset ovat vain vanhan järjestelmän heikkoja tapoja puolustautua. Oikeassa elämässä kysymykset ovat kuitenkin tapa löytää ideasi seuraava, vahvempi muoto.
Hyvä kysymys vaatii toisen
Kysymykset eivät ole yksikköjä, vaan lähinnä jatkumo. Kysymys johtaa toiseen, ja taas toiseen, ja taas toiseen. Tämä on se prosessi, joka jalostaa ideoita ja tekee niistä vahvoja. Vain hyvin heikko ihminen kuvittelee, että ideoita joko rakastetaan tai sitten ei. Oikeassa elämässä ideat kasvavat ja kehittyvät jatkuvassa kritiikin ristipaineessa. Organisaatio, joka haluaa kehittyä, ei voi vain odottaa sitä yhtä oikeaa kysymystä, vaan sitoutua kysymysten jatkumoon ja jatkuvaan haasteeseen.
Tämä on tietenkin vain monimutkainen tapa sanoa, että kyseleminen on taito, jota voi kehittää. Ei riitä, että osaa toistaa paria peruskysymystä (kuten ”Will it scale?”), tai että käyttää kysymyksiä oman kilven kiillottamiseen. Sen sijaan hyvään kysymiseen kuuluu taito löytää väittämän ongelmakohdat ja ne asiat, jotka ovat epäselviä tai mahdollista tulkita monella eri tapaa. Hyvä kysyminen ei haasta väittämää, vaan ajattelua sen takana. Mutta miten voimme harjaannuttaa kysymystaitojamme?
Etsi uusia kysymyksiä tietoisesti
On helppoa jäädä kiinni niihin samoihin vanhoihin kysymyksiin, niihin joita on kysynyt jo kymmeniä kertoja. Tämä voi olla hyvä asia, jos kysymys on hyvä, mutta se voi myös kaventaa kysymystesi skaalaa. Pyri löytämään aina vähintään yksi uudenlainen kysymys joka kerta, kun joku esittää uuden idean. Näin treenaat itseäsi ja luot moninaisuutta keskusteluun.
Kysy tavalla, joka kutsuu keskusteluun
”Ei kai toi voi mitenkään toimia?” on mahdollisimman huono kysymys. Se ei kutsu vuoropuheluun, vaan esittää ehdottoman väittämän kysymyksen muodossa. ”Voitko kertoa vähän lisää siitä, miten X toimisi?” on paljon parempi kysymys, koska se mahdollistaa sen, että sinä ja idean esittäjä voitte aloittaa luovan ja rakentavan keskustelun.
Niin, ja ennen kaikkea: Jatka kysymistä. Itsesi vuoksi, ja näyttääksesi esimerkkiä. Älä pelkää ”tyhmiä” kysymyksiä, koska ne ovat usein parhaita avaamaan uusia keskusteluja. Ideoista, niiden luojista sekä myös sinusta. Kyselijänä ja kehittäjänä.
Lue myös:
Mitä ”hyvä fiilis” työpaikalla tarkoittaa? Alf Rehn kehottaa nostamaan tunteet työpöydälle
Miksi työpaikkaan sitoudutaan kuin avioliittoon? Vaihtamalla paranee, uskoo Alf Rehn
Lue myös muut Alf Rehnin kolumnit Duunitorilla »
The post Tyhmiä kysymyksiä ei kannata pelätä, mutta yksi kannattaa jättää kysymättä – Alf Rehn: ”Tämä on mahdollisimman huono kysymys” appeared first on Duunitori.