Aktiivimalli uhkasi iskeä, vaikka Hanna Lehmusvirta-Riihimäki on tehnyt ja hakenut töitä aina. Bussikuski, nuoriso-ohjaaja, autokoulunopettaja, lastensuojelun työntekijä ja kahvilatyöntekijä kokee olleensa niin aktiivinen kuin on suinkin voinut. Nyt elämä kuitenkin on valoisampaa kuin vähään aikaan.
Hanna Lehmusvirta-Riihimäki ei oikeastaan edes muista, kuinka monta vuotta hän on periaatteessa ollut työtön. Viimeinen vakituinen työ päättyi vuonna 2010, ja sen jälkeen elämä on ollut pätkätöitä, opintoja, sijaisuuksia ja epävarmuutta.
Pisin yhtäjaksoinen työ on kestänyt vuoden verran. Pisin työttömyysjakso pätkätöiden välissä taas on ollut puolen vuoden mittainen.
Nyt hän tekee kahta osa-aikatyötä, opiskelee ja on aktiivimallin asiakas, koska valtion mielestä hän ei ole ollut riittävän aktiivinen. Se tuntuu Lehmusvirta-Riihimäestä loukkaavalta, koska hän todella on yrittänyt.
Lue myös lisää Duunivaalit-artikkeleja täältä.
Bussista lastensuojeluun
Hänen työuransa alkoi linja-auton ratissa kotikaupungissa Lahdessa. Työssä pääsi tapaamaan ihmisiä, mikä sopi sosiaaliselle luonteelle, mutta jossain vaiheessa häntä alkoi houkuttaa sosiaaliala.
”Opiskelin nuoriso-ohjaajaksi ammattikoulussa”, Lehmusvirta-Riihimäki sanoo.
Koulutuksen turvin hän teki lastensuojelutöitä Lahden lähialueilla: Nastolassa, Vääksyssä ja Lammilla. (Nastola kuuluu nykyään Lahteen ja Lammi Hämeenlinnaan.)
”Minulla on yleensä ollut kolme työpaikkaa samaan aikaan”, Lehmusvirta-Riihimäki sanoo.
Hän muutti rakkauden perässä Lempäälään Tampereen kupeeseen, ja päätti opetella uuden ammatin. Hän opiskeli liikenneopettajaksi ja teki Akaalla töitä autokoulunopettajana.
Lastensuojelupaikkojakin löytyi, sijaisuuksia eri puolelta Pirkanmaata: Akaalta, Toijalasta, Viialasta ja Vesilahdelta. Hän päätti keskittyä niihin, koska sosiaaliala on hänen kutsumuksensa. Matkat eivät haitanneet.
”En ole bussivuosien jälkeen oikeastaan tehnyt töitä samassa kaupungissa, missä asun”, hän sanoo. Hän on pitänyt rajana, että työmatka ei saisi olla puoltatoista tuntia enempää yhteen suuntaan.
Lastensuojelussa kilpailu on kovaa, ja kun palveluja kilpailutetaan, kunnille pitää myydä ammattitaitoa. Lehmusvirta-Riihimäellä ei ollut ammattikorkeakoulututkintoa, joten vakipaikkaa ei oikein voinut saada. Ennen pitkää talo joutui lomauttamaan omaakin väkeä, ja yhteisestä sopimuksesta päätettiin, että Lehmusvirta-Riihimäki lähtisi.
Aktiivimalli piiskasi kahvilaan
”Olen nyt 40, ja olen jatkuvasti tehnyt sijaisuutta toisen perään”, Lehmusvirta-Riihimäki sanoo.
”Onhan se väsyttävää.”
Kun lastensuojelutyöt loppuivat, mieli oli maassa. Kun 65 päivää työttömyyttä uhkasivat tulla täyteen, alkoi pelottaa: jotain olisi löydyttävä, ettei aktiivimalli leikkaisi pienistä rahoista.
Hanna Lehmusvirta-Riihimäki oli käynyt Niihaman majalla kahvilla vuotta aiemmin, ihastunut lämminhenkiseen paikkaan ja seurasi luontokeskusta Facebookissa. Siellä silmiin oli sattunut, että omistaja Juho Jokinen oli kysellyt sijaista neljän tunnin työvuorolle, jos joku olisi innokas.
Lehmusvirta-Riihimäki ajatteli, että jos majalla oltiin noin avoimia, hän voisi ottaa sinne yhteyttä. Kyllä neljätuntisista saisi aktiivimallin vaatimat 18 työtuntia jotenkin kasattua, ja hän saisi jatkoaikaa työn etsimiselle.
”Saman viikon keskiviikkona me tavattiin, ja Juho kysyi, että jäänkö suoraan työvuoroon. Minä jäin”, Lehmusvirta-Riihimäki nauraa.
Nyt hän on myös saanut sijaisuuden eräästä lastensuojelupaikasta ja tekee vuoroja molemmissa paikoissa, silloin kun töitä on.
”Tuntuu etten ansainnut keppiä”
”Ainakin minun kohdallani ahdistus työn menettämisestä paheni aktiivimallista”, Lehmusvirta-Riihimäki sanoo.
”En haluaisi sanoa siitä mitään hyvää, mutta on pakko pitkin hampain myöntää, että ehkä työn etsimisen kiirepakosta oli vähän hyötyä. Koin kuitenkin, että olen aina ollut aktiivinen enkä olisi kaivannut sitä keppiä. Stressasin enemmän, vaikka siinä tilanteessa olisin halunnut jotain turvaa.”
Olo oli loukkaantunut ja sellainen, ettei hän olisi ansainnut rangaistusta. Hän oli yrittänyt parhaansa saadakseen työtä. Hänestä järjestelmä laahaa perässä eikä ota huomioon muuttuneen työelämän todellisuutta.
”Kuka kuulee meitä pieniä ja köyhiä, jotka yritämme roikkua yhteiskunnassa mukana?” hän kysyy. ”Me teemme parhaamme, mutta systeemiltä unohtuu ihminen.”
Kun häneltä kysyy, millainen systeemi olisi aktivoinut ja motivoinut paremmin, Lehmusvirta-Riihimäki sanoo epäröimättä, että se vanha.
Aiemmin työvoimapoliittisessa koulutuksessa sai korotettua päivärahaa, ja sen turvin hän on aiemminkin opiskellut uutta ja saanut töitä. Positiivinen kannustaminen toimii paremmin kuin rankaisun uhka.
”Sama se on täällä kahvilatyössä: positiivinen palaute kannustaa paljon parempaan työhön kuin se, että koko ajan pelkäisi, että tulee potkut jos polttaa keiton pohjaan”, hän sanoo.
Pomppiva ura
Hanna Lehmusvirta-Riihimäki ei ole epäröinyt vaihtaa alaa, ja hän kokee että monipuolinen osaaminen on valtti. Silti hän pelkää, että alalta toiselle pomppiminen voi näyttää huonolta työnantajien silmissä.
”Aktiivimallin tähden lähdin nyt pois oman alan hommista, eikä tämä kartuta työkokemusta sosiaalialalta. Voi olla, että työnantajat nyrpistävät nenäänsä ja katsovat, että minä en osaa päättää, mitä tehdä”, hän sanoo.
Samalla Lehmusvirta-Riihimäki on jatkanut opintoja. Hän tekee sosionomin tutkintoa monimuoto-opetuksessa Iisalmen ammattikorkeakoulussa. Siellä onneksi uskottiin, että ala on Lehmusvirta-Riihimäelle kutsumus. Myös nykyinen esimies Juho Jokinen ymmärsi yskän hyvin.
”Hannalla oli niin monipuolinen työkokemus, ja asiakaspalvelutöitäkin oli taustalla, niin ei ollut vaikeaa ottaa häntä töihin”, Jokinen sanoo.
Jokisesta monipuolinen tausta ja koulutus eivät ole huonoja asioita – Lehmusvirta-Riihimäki pystyy juttelemaan asiakkaiden kanssa vaikka mistä. Työelämä on Jokisen uran aikana ehtinyt muuttua paljon.
”Kun itse kävin koulun, opiskelu-uran vaihtajia katsottiin vähän niin, että tyyppi oli luuseri, joka ei saanut koulua loppuun. Samaten meillä teollisuuspaikkakunnalla oli semmoinen sanonta, että kun tehtaan portista kävelit sisään, niin sieltä samasta portista voi kävellä eläkkeelle.”
Nyt maailma on toinen, ja nuoret joutuvat vaihtamaan ja hakemaan enemmän.
Jokinen ymmärtää aktiivimallin pakosti aktivoimia ihmisiä, mutta sanoo, ettei aktiivimalli edellä kannata tulla työhaastatteluun.
”Jos aktiivimallin ehtojen täyttäminen on ainoa syy tulla töihin, niin se tuntuu työnantajasta vähän huonolta motivaatiolta. Mutta ei aktiivimalli mikään salaisuus tai hävettävä asia tarvitse olla. Ensin kannattaa silti sanoa, että haluaisin tänne töihin.”
Nyt valoisammat näkymät
Nyt Hanna Lehmusvirta-Riihimäki opiskelee sosionomiksi aamuisin ja tekee työvuoroja iltapäivisin ja iltaisin. Elämä on periaatteessa mallillaan, vaikka epävarmuus on arkea, eikä pankista esimerkiksi saa lainaa ilman vakituista työtä.
”Hirveän pitkälle ei voi elämää eteenpäin ajatella”, hän sanoo.
Aktiivimallista hänen ei nyt tarvitse stressata. Ammattikorkeakoulu kestää kolme ja puoli vuotta, ja sen jälkeen voisi tehdä yliopisto-opintoja, hän miettii.
Niihaman maja on Lehmusvirta-Riihimäen mielestä ihana paikka.
Talvisin on hiihtolatuja, nuotiopaikkoja ja pihalla napakelkka. Kesäisin talo muuttuu kesämökiksi, jonka pihalla on mölkyt, tikkataulut, jalkapallokenttä ja kanala. Löytyy myös tilaussauna ja lenkkisauna. Hanna Lehmusvirta-Riihimäki tekee kaikkea, missä apua tarvitaan: on kahvilassa, tekee tulia, kantaa puita ja emännöi ryhmiä. Hän on tuonut kahvilan valikoimiin gluteenittomia tuotteita ja eräs toinen työntekijä kasvisruokaa.
Meininki on rento ja asiakkaat hyvällä tuulella.
”Yleensä meillä on Hannan kanssa kiista, että kumpi saa siivota nuo yleisöveskit”, Juho Jokinen nauraa. ”Yleensä johtaja nöyränä pomotetaan siivoamaan.”
Katso myös, millaista keskustelua aktiivimallista kävivät Juhana Vartiainen (kok.), Sari Essayah (kd.), Anna Kontula (vas.), Antti Kaikkonen (kesk.) sekä Mikko Kiesiläinen (vihr.) Lounastunti-vaalitentissä:
Lue myös:
Kahdet potkut peräkkäin – Inka, 29, kertoo miltä irtisanominen tuntuu
The post Hanna Lehmusvirta-Riihimäki on tehnyt ja hakenut töitä aina – silti aktiivimalli iski kovaa: ”Ahdistus työn menettämisestä paheni” appeared first on Duunitori.