Työnhaussa onnistuminen voi viedä aikansa. Miten säilyttää motivaatio, jos työnhaku pitkittyy? Kun Sirkka Järvinen jäi työttömäksi, ajatteli hän työllistyvänsä pian uudelleen. Lopulta uuden työn löytymiseen vaadittiin yli 30 työhaastattelua.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 20.2.2022. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.
Varhainen herätys. Aamulenkki koirien kanssa. Kunnon aamiainen. Sitten tietokone ja Teams auki lounaaseen saakka. Iltapäivällä kirjallisia töitä ja tiedonhakua, kunnes on aika vaihtaa vapaalle.
Suositukset täyttävä etätyöpäivä? Ei, vaan Sirkka Järvisen, 51, arki monen kuukauden ajan, kun hän etsi itselleen uutta työpaikkaa.
Järvisen osaamisesta oli kilpailtu. Sairaalateknologian ammattilainen oli aina joko headhuntattu tai pyydetty suoraan uuteen työpaikkaan. Hänestä oli tullut tunnettu asiantuntija melko kapealla sairaalateknologian sektorilla.
Siksi hän ei osannutkaan olla huolissaan loppukesästä 2020, kun hänen yhdysvaltalainen työnantajansa lopetti koronan seurausten takia koko pohjoismaiden organisaationsa, ja Järvinen jäi ilman työtä.
”Ajattelin, että kyllähän minä löydän töitä hetkessä.”
Vaikka Järvinen ymmärsi entisen työnantajansa ratkaisun täysin, irtisanotuksi tuleminen oli silti järkytys. Alun adrenaliinishokissa hän kertoi asiakkailleen tapahtuneesta, ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi ja haki ansiosidonnaista päivärahaa.
”Pari päivää sen jälkeen tuli tyhjiö. Tajusin, ettei minulla ollut mitään merkityksellistä tekemistä päivän aikana. Se oli pelottavaa”, Järvinen muistelee.
”Asetin itselleni tavoitteeksi, että tammikuuhun mennessä minulla pitää olla taas töitä.”
Edellisen kerran työnhaussa 15 vuotta sitten
Järvinen oli ollut aiemmin työttömänä vain lyhyen hetken 20 vuotta aikaisemmin. Ura oli edennyt nousujohteisesti, työ oli maistunut ja motivaatio vienyt eteenpäin. Edellisestä työnhaustakin oli aikaa jo 15 vuotta.
”Aloin hakea uutta työtä 2000-luvun puolivälin tapaan. En edes tajunnut, että CV:ni oli jämähtänyt tyyliltään jonnekin kauas vuosituhannen alkuun.”
Syksy meni puoliksi lusmuillen. Järvinen otti rennosti ja ajatteli, että jossain vaiheessa kyllä tärppää.
”Hain noin kymmentä työpaikkaa, mutta vain tietyistä yrityksistä ja vain tietyntyyppisiä töitä. En edennyt yhdessäkään rekryssä haastatteluihin, mitä hämmästelin itsekseni.”
”Jouluun mennessä tajusin, että tämä ei mennytkään ihan putkeen.”
Työnhakutaidot piti päivittää nykyaikaan
Tammikuussa Sirkka Järvisen sähköpostiin tuli Insinööriliiton viesti, jossa kerrottiin ammattiliiton järjestämästä työnhakuklinikasta.
”Katsoin webinaarin ensimmäisen jakson, ja se oli paras päätös siinä hetkessä. Huomasin, että liitolla oli valtava määrä koulutuksia ja palveluita työnhakutilanteessa tai uran murrosvaiheessa oleville jäsenilleen.”
Ensimmäinen iso oppi oli, että CV pitää päivittää nykyaikaan, ja se pitää räätälöidä yksilöllisesti jokaista yritystä varten, johon hakee.
”Ymmärsin, että hakija on paljon vahvemmilla, kun hän on oikeasti ottanut selvää työpaikasta ja perustelee, miksi haluaa töihin juuri siihen organisaatioon. Opin myös, mitä kaikkea tulisi löytyä CV:n hissipuheosiosta ja kuinka hyvä haku- tai motivaatiokirje kirjoitetaan.”
Järvinen sai apua CV:nsä rakentamiseen myös Insinööriliiton uravalmentajilta.
Pian työttömyyspäiviin löytyi rytmi. Aamupäivisin Järvinen katsoi liiton webinaareja tai päivitti osaamistaan liiton tarjoamilla etäkursseilla. Iltapäivisin hän tutustui avoimiin työpaikkoihin, laati CV:itä ja kirjoitti hakukirjeitä. Hän asetti tavoitteekseen hakea vähintään kahta työpaikkaa joka viikko.
”Minua auttoi, kun löysin kunnollisen työrytmin ja sisällöllisen merkityksellisyyden päiviini”, Järvinen kertoo.
Työnhaun muuttaminen suunnitelmalliseksi ja määrätietoiseksi toiminnaksi tuotti myös välittömästi tulosta.
”Jo ensimmäisten hakemusten jälkeen minut kutsuttiin parin päivän sisällä haastatteluihin. Oli motivoivaa huomata, että voin itse vaikuttaa tilanteeseeni.”
Työnhakutavan muutos toi yli 30 haastattelua
Liiton tarjoamissa koulutuksissa Järvinen päivitti osaamistaan esimerkiksi projektinjohtamisessa, Microsoft Officen käytössä, esihenkilötyöskentelyssä ja LinkedInin käytössä. Omaa Linkkari-profiiliaan Järvinen päivitti uravalmentajan avustuksella. LinkedInin käyttö lisääntyi muutenkin.
”Kaikki hakemani työpaikat löysin sieltä. Opin myös, että verkostojen kautta voi saada tietoa piilotyöpaikoista, joita ei koskaan löydy rekryilmoituksista.”
Kevään aikana Järvinen haki 46 työpaikkaa. Kolmessakymmenessä rekryssä hän eteni haastatteluun, joista osa poiki jatkohaastatteluja.
”Minulla saattoi olla kolme, neljäkin työhaastattelua viikossa.”
Joka kerta Järvinen jäi kuitenkin haussa kakkoseksi tai kolmoseksi.
”Sain kuulla, että minulla oli loistava ammatillinen tausta ja kova ydinosaaminen, mutta aina puuttui jotain, esimerkiksi esihenkilökokemusta.”
Ne olivat Järvisen mielestä ymmärrettäviä syitä, mutta jatkuva rannalle jääminen tuntui toisinaan raskaalta. Jossain vaiheessa Insinööriliiton asiantuntijatkin ihmettelivät, miksei Järvinen ollut jo saanut työtä.
”Muutamassakin rekryprosessissa olin jo aivan innoissani ja koin, että paikka oli kuin räätälöity minulle, mutta en kuitenkaan tullut valituksi. Silloin vajosin pohjamutiin.”
Kipeimpinä hetkinä perhe antoi kullanarvoista tukea. Myös joka-aamuiset kävelylenkit koirien ja hyvän ystävän kanssa auttoivat.
”Ystäväni sanoi kerran, että nyt Sirkka putsaat tomut olkapäiltä ja nouset uuteen lentoon kuin Fenix-lintu. Silloin pidin taktisen parin viikon loman työnhausta ja kokosin itseäni. Sen jälkeen laitoin uuden vaihteen silmään.”
Liian korkea palkkatoive ajoi muutaman haun karille
Vaikka työllistyminen kesti, Järvinen ei halunnut myydä osaamistaan liian halvalla. Edellinen työ oli ollut hyväpalkkainen, ja hän tiesi osaamisensa arvon. Muutamassa haussa Järviselle kerrottiin, että hän on vahvoilla, mutta palkkatoive oli liian korkea.
”Ilmoitin heille, että jättäydyn pois hausta. En halunnut myydä vahvaa erityisosaamistani alennushinnalla. Palkan pitää olla sen verran hyvä, ettei aamuisin harmita nousta ja aloittaa töitä.”
Samasta syystä Järvinen ei laskenut rimaa myöskään työpaikkojen kiinnostavuuden suhteen. Järvinen oli töitä hakiessaan 50-vuotias. Monesti kuulee puhuttavan, että keski-ikäinen nainen muuttuu työmarkkinoilla näkymättömäksi, mutta Järvinen ei kokenut ikäsyrjintää.
”Haastattelijat olivat monesti minua nuorempia, mutta minulla oli heidän kanssaan hyvä yhteys. Työhaastatteluvalmennuksissa puolestaan opin, miten korkeamman iän voi kääntää työnhaussa edukseen. Opin perustelemaan, miksi minut kannattaisi palkata mieluummin kuin parikymmentä vuotta nuorempi hakija.”
Missään vaiheessa Järvinen ei alkanut pelätä, ettei enää työllistyisi. Siltä varalta, että työnhaku kestäisi vielä pitkään, Järvinen haki opiskelupaikkaa tavoitteenaan päivittää aiempi AMK-insinööritutkinto ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi.
”Upposin tosi syvälle ja olin menettää toivoni”
Loppukeväällä Järvisen vanha koulukaveri vinkkasi LinkedInistä vastaan tulleesta työstä. Se oli kuitenkin lääkealalla eikä sairaalateknologian puolella, joten Järvinen jätti asian sikseen. Parin viikon päästä hän vilkaisi ilmoitusta uudestaan ja innostui.
”Parin päivän päästä olin jo haastattelussa ja pääsin siitäkin eteenpäin. Rekrytointia hoitanut yritys piti minua älyttömän hyvin kärryillä tilanteesta.”
Kun yritys pyysi nähtäväkseen Järvisen osaamisistaan laatiman osaamisen kalvosarjan, hän oli haltioissaan. Hän oli opiskellut yhtiön nettisivut ja tuotteet läpi, ja työ alkoi vaikuttaa mielettömän hienolta mahdollisuudelta.
”Ja hyvin pian sen jälkeen minulle ilmoitettiin, että yritys ei ollut enää kiinnostunut minusta tai toisesta loppusuoralle päässeestä, ja aikoivat avata haun uudestaan. Se oli märkä rätti vasten kasvoja. Upposin tosi syvälle ja olin menettää toivoni.”
Muutaman viikon jälkeen rekrytointifirmasta soitettiin uudelleen. Keskusteluja haluttiin sittenkin jatkaa Järvisen kanssa. Ne keskustelut poikivat lopulta työpaikan – Järvisen toivomalla palkalla.
”Kun asia varmistui, kiljuin riemusta, hypin keittiössä tasajalkaa ja olin aivan onnesta soikeana. Illalla avasimme ystäväni kanssa shampanjapullon.”
Periksiantamattomuus ratkaisi työnhaussa onnistumisen
Vajaan viikon kuluttua työpaikan saamisesta Järvinen sai myös hakemansa opiskelupaikan. Nyt takana on puoli vuotta työskentelyä ja YAMK-opintoja.
”Opintojen aloittaminen työn ohella oli minulta paras päätös moneen vuoteen. Olen tutustunut eri-ikäisiin, eri taustaisiin ja eri aloilta tuleviin ihmisiin, jotka ovat kanssani päivittämässä omaa tutkintoaan. Se on silmiä avaavaa ja todella motivoivaa.”
Uudesta työstään Järvinen on nauttinut suuresti. Työ on alkanut uuden oppimisella ja olemassa olleiden verkostojen aktivoimisella.
”Tällä alalla pystyn tekemään töitä potilaiden terveyden parantamiseksi ja edistämiseksi. Se on äärettömän motivoivaa.”
Mutta mikä lopulta ratkaisi työnhaun?
”Periksiantamattomuus. Olen tyytyväinen, että jaksoin hakea nimenomaan minua kiinnostavia paikkoja. Uskon, että työnhakuosaamisen päivittäminen nykyaikaan, jokaisen CV:n ja hakemuksen räätälöiminen haettavaan työhön sopivaksi, osaamiseni esille tuominen sekä huolellinen valmistautuminen kaikkiin haastatteluihin ratkaisivat pelin.”
Lue myös:
Asiantuntija paljastaa työnhaussa yleisimmin tehdyt virheet – oletko sortunut näihin?
Oletko sinäkin sortunut näihin? Katso työhakemusten pahimmat kliseet – ja miten erotut joukosta
The post Työnhaku sysäsi Sirkan, 51, pohjamutiin – yksi oivallus muutti kaiken: ”Saattoi olla neljä työhaastattelua viikossa” appeared first on Duunitori.