Varhaiskasvatuksen opettaja Heidi Surama, 38, uupui hektisen työn ja lasten sairastelukierteen yhdistelmään. Heidi kaipaa yhteiskunnalta konkreettista apua äitien jaksamiseen. Miten yhdistää työ ja perhe?
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 31.7.2022.
Varhaiskasvatuksen opettaja Heidi Surama, 38, palasi viime syksynä töihin päiväkotiin vanhempainvapaalta. Samalla kuopus aloitti päivähoidon, ja perheessä käynnistyi kova sairastelukierre. Heidillä on kolme lasta, jotka ovat iältään 13-, 6-, ja 2-vuotiaita.
Tuntui, että kaksi nuorimmaista olivat koko ajan kipeänä. Töihinpaluu oli tämän vuoksi vaikeaa eikä töihin päässyt muodostumaan rutiineja.
“Lasten sairastelujen takia minun on pitänyt olla todella paljon töistä pois. Laskin, että helmikuussa en ollut töissä yhtenäkään maanantaina tai tiistaina. Minulla ei ole etätyömahdollisuutta tai joustoa työvuoroissa, joten työni ovat vain jääneet työkavereiden tehtäväksi”, Heidi kertoo.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuntui lähes mahdottomalta. Heidi on kokenut tilanteesta syyllisyyttä – miten yhdistää työ ja perhe? Yhtäältä siitä, että työt jäävät toisten tehtäväksi tai kokonaan tekemättä ja toisaalta siitä, että kotona ollessaan hän murehti työasioita eikä ollut läsnä lapsilleen. Onneksi esihenkilö suhtautui asiaan ymmärtävästi ja kannustaen. Se hieman helpotti Heidin oloa.
Arjen ennakoimattomuus ja kuormittavuus kuitenkin uuvuttivat Heidin. Stressi vei yöunet. Kerta ei ollut Heidille ensimmäinen.
Uupumuskierre alkoi jo vuosia sitten
Esikoisen syntymän jälkeen, 13 vuotta sitten, Heidi sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Myöhemmin hän erosi lapsen isästä ja avioero aiheutti vointiin ”pitkän aaltoilevan jakson”, kuten Heidi kuvaa sitä itse.
Vuonna 2013 hän tapasi nykyisen puolisonsa. Juuri ennen pariskunnan ensimmäisen yhteisen lapsen syntymää vuonna 2015 Heidille todettiin vakava työuupumus, joka johtui huonoista työoloista. Heidi oli pitkällä sairauslomalla ja kävi jonkin aikaa psykoterapiassa, mutta ei usko, että kuntoutui uupumuksesta täysin. Hän jatkoi ikään kuin puolivaloilla.
Viimeisin uupumusjakso alkoi, kun nuorimmainen lapsi syntyi pari vuotta sitten. Vauva oli hyvin itkuinen, vatsavaivainen ja valvotti vanhempiaan öisin. Samaan aikaan perhe muutti uuteen kotiin, jota he olivat remontoineet.
Uupuneena Heidi oli ärtynyt ja itkuherkkä. Päätä särki ja migreenikohtauksia oli aiempaa useammin. Ahdistava, puristava tunne painoi rintaa. Heidin oli vaikea nukahtaa tai pysyä unessa ja hän heräili aamuöisin.
Arkiaskareiden, kuten laskujen maksun, pyykkien pesun ja ruoanlaiton, hoito tuntui vaikealta. Kärsivällisyys lapsia kohtaan oli lähes olematon. Parisuhteessa oli jatkuvasti ristiriitoja, kun väsyneenä odotti, että kumppani hoitaisi ja kannattelisi. Kun toinen ei vastannutkaan tarpeeseen, Heidi vihastui.
”Taloudellinen stressi on suurimpia kuormitustekijöitä”
Heidillä ja hänen miehellään on hyvin vähäiset tukiverkot, jotka voisivat auttaa esimerkiksi lasten sairastaessa. Heidin vanhemmat asuvat kauempana ja ovat yhä työelämässä. Puolison äiti asuu lähempänä, mutta on jo sen verran iäkäs, ettei jaksa kahden pienemmän lapsen kanssa yksinään.
“Olemme tosi kiinni lapsissa. Välillä olen miettinyt, onko meillä parisuhdetta enää ollenkaan. Pyöritämme vain perhettä ja kotia.”
Viime keväänä Heidi yritti kovasti saada apua julkisen terveydenhuollon kautta. Perhe sai lastenhoitajan kolmeksi tunniksi kuussa lapsiperheiden kotipalvelun kautta.
“Aika tuntui aivan naurettavalta. Kolmessa tunnissa ehdimme käydä ruokakaupassa ja tulla takaisin. Tarvitsemme sitä, että voisimme olla miehen kanssa yön yli pois kotoa ja pääsisimme oikeasti irti arjesta edes hetkeksi.”
Sitä varten pitäisi palkasta lastenhoitaja, mutta siihen ei ole varaa.
“Taloudellinen stressi on suurimpia kuormitustekijöitä arjessamme. Elämme kädestä suuhun eikä rahaa jää hirveästi säästöön.”
Varhaiskasvattajan työn ja pikkulapsiarjen yhdistäminen on uuvuttavaa, koska työ on samaa kuin kotona. Heidi haluaisi opiskella itselleen uuden ammatin, mutta työelämästä on vaikea jäädä pois taloudellisen tilanteen takia.
“Olen nyt ammattini palkkahuipulla. Käteen jää hieman alle 2 000 euroa kuussa. Tarvitsemme jokaisen euron selvitäksemme enkä voi hypätä noin vain opintovapaalle”, Heidi sanoo.
Itseä ei saisi unohtaa kiireen keskellä
Vuosi sitten Heidi löysi tukea jaksamiselleen vertaistukiryhmästä, kun hän osallistui Maria Akatemian järjestämään Työnjanoon-nimiseen hankkeeseen. Ryhmän tarkoituksena oli auttaa äitejä työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvissä kysymyksissä ja tukea vanhemman jaksamista.
“Paras anti ryhmästä oli se, että ymmärsin vihdoin, miten tärkeää minun on muistaa myös itseni tässä arjen pyörityksessä.”
Heidi myöntää olevansa suorittaja, joka lähtee raskaan työpäivän jälkeen 10 kilometrin juoksulenkille, vaikka kuinka väsyttäisi. Maria Akatemian ohjauksen ja vertaistuen avulla hän opetteli armollisuutta itseään kohtaan.
“Tein viime syksynä ratkaisun, että jätin kaikki omat harrastukseni pois, jotta arki ei olisi koko ajan kellon perässä juoksua. En kuitenkaan vähentänyt omaa aikaani, vaan käytin sen palauttavampien asioiden parissa.”
Äidit tarvitsevat konkreettista apua yhteiskunnalta – miten yhdistää työ ja perhe?
Heidi yrittää silloin tällöin käydä arki-iltaisin itsekseen saunassa, tehdä ennen nukkumaanmenoa rentoutusharjoituksia ja syödä yksin rauhallisia aamiaisia vietyään lapset päivähoitoon.
“Suurin oppi on ollut se, että pyrin nyt olemaan ajatuksella läsnä. Eivät ne pyykit mihinkään katoa, jos pysähdyn ja nautin hetken.”
Vaikka omat kuormituksen säätelykeinot helpottavat oloa, ne eivät poista kuormitustekijöitä.
“Eivät yksittäiset sauna- tai aamupalahetket ole riittävä tuki arjessa jaksamiseen, vaan usein ne tuntuvat tekohengitykseltä, minkä avulla selviän pahimman ilta-ahdistuksen yli.”
Heidin viesti on, että kenenkään ei pitäisi joutua pärjäämään yksin.
“Meidän äitien ja koko perheiden pitäisi ehdottomasti saada enemmän konkreettista apua työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen niin lähipiiriltä kuin yhteiskunnalta. Nyt siitä joutuu taistelemaan tai sitä ei tarjota lainkaan.”
Lue myös:
Pidin yksin kaikki vanhempainvapaat, mutta nyt tekisin kaiken toisin
Kaisa, 35, haki töitä raskaana ja sai unelmiensa paikan – näin työnantaja reagoi vauvauutiseen
The post Heidi, 38, ajautui uupumuskierteeseen, josta ei näy tietä ulos – tarjottu apu oli järkytys: ”Tuntui aivan naurettavalta” appeared first on Duunitori.