ADHD kosketa vain ylivilkkaita pikkupoikia, vaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä esiintyy yhtä lailla aikuisilla. Neurokirjottu työelämä -podcastin pitäjillä Minna Jantusella ja Maia Fandilla todettiin ADHD aikuisena. Nyt he kertovat, kuinka ovat oppineet toimimaan häiriön kanssa työelämässä.
Nopeatempoinen, avoin ja innovatiivinen. Näin Minna Jantunen kuvailee itseään työntekijänä. Jantunen nauttii, kun hänellä on monta rautaa tulessa samaan aikaan, tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja luoville ideoille ja omille kokeiluille on tilaa.
”Sitä vastoin liian tylsät ja toisteiset työtehtävät kuormittavat, samoin toisinaan työpaikkojen hidas tahti viedä asioita eteenpäin”, Jantunen mainitsee.
”Minulla on myös aistiherkkyyksiä, mikä voi näkyä vaikkapa kokouksissa. Joku napsuttaa kynää, valot ovat liian kirkkaat, tai jollain on voimakasta hajuvettä. Kiinnitän huomioni näihin aistiärsykkeisiin ja minun on vaikeaa keskittyä itse asiaan.”
Peruskoulussa kuraattorina työskentelevä Jantunen on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut sosionomi. Hän toimii myös yrittäjänä hyödyntäen ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin asiantuntemustaan. Syksyllä Jantunen aloittaa ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan opinnot. Ennen sosiaalialalle hyppäämistä hän työskenteli ravintolakokkina.
Työpaikkojen vaihtuvuus ja jatkuva kouluttautuminen kielivät Jantusen mukaan ADHD:sta: hän on ollut aina menossa kohti seuraavaa haastetta.
”Olen perusluonteeltani äärimmäisen utelias ja otan asioista selvää. Annan mielenkiinnon kohteideni näkyä ja kuulua. Sen sijaan asiat, jotka eivät kiinnosta, jäävät herkästi kesken tai teen ne minimivaatimustasolla.”
ADHD oireili väsymyksenä ja päänsärkynä
Jantusen ADHD todettiin syksyllä 2022, kun hän oli 37-vuotias. Hän hakeutui neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, koska kuormittui työssään aika-ajoin. Kuormittuminen näkyi esimerkiksi voimakkaana väsymyksenä, päänsärkynä ja jaksamisen haasteina niin töissä kuin vapaalla.
”Myös etenkin arvoristiriidat kuormittavat hyvin paljon. Jos tuon esiin epäkohdan, eikä siihen tartuta, minua tuskastuttaa. Saatan jopa vaihtaa työpaikkaa, jos jokin asia on vastoin arvojani.”
Jo aiemmin Jantusen lapsi oli saanut ADHD-diagnoosin. Sen myötä hän alkoi ymmärtää paremmin myös omaa ADHD-oireiluaan. Tutkimuksiin pääseminen oli yllättävän vaikeaa, koska Jantusella oli jo korkeakoulututkinto ja työpaikka.
”Vaikka pystyn uppoutumaan mielenkiintoisiin työtehtäviin tuntikausiksi, työskentelytapani ei ole kovin kestävä. Pitkällä aikavälillä voimat ehtyvät.”
Diagnoosi toi helpotuksen
ADHD-diagnoosi ja oikeanlainen hoito on auttanut Jantusta kontrolloimaan työntekoaan entistä paremmin, ja hän tunnistaa paremmin omat tarpeensa. Myös Jantusta koko elämän vaivanneet uniongelmat ovat loppuneet.
”Pidän säännöllisesti taukoja, liikuskelen ja vaihdan työasentoa, en anna tapaamisten venyä sovitusta ja käytän mahdollisuuksien mukaan vastamelukuulokkeita”, Jantunen listaa.
Kun Jantunen ensimmäisen kerran kertoi ADHD:staan, työkaverit suhtautuivat siihen eri tavoin: yksi reagoi epäuskoisesti hymyillen, toinen hyppäsi saman tien toiseen aiheeseen, kolmas kiitteli avoimuudesta.
”Haluan omalta osaltani lisätä tietoisuutta ADHD:sta, koska myös vilkkaita ja impulsiivisia tyttöjä ja naisia on olemassa. Ei ADHD häviä aikuistuessa, vaikka usein ihminen oppii maskaamaan eli piilottelemaan oireitaan ja ominaisuuksiaan ja kompensoimaan niitä eri tavoin”, Jantunen toteaa.
Hän uskoo, että neuroepätyypillisten, kuten ADHD-ihmisten, huomioiminen työpaikalla on ehdoton edellytys heille mutta huomattava etu myös kaikille muille.
”Neuroepätyypilliset oireilevat usein koko työyhteisön tarvetta. Jos vaikkapa ADHD-ihminen tarvitsee enemmän taukoja, todennäköisesti myös muut hyötyvät tästä.”
Maia Fandi: ”Päässäni on jatkuva ideoiden ilotulitus”
Kun hoipertelee toistuvasti jaksamisen äärirajoilla, hälytyskellot alkavat soida. Näin kävi Maia Fandille, joka päätyi työterveyden kautta ADHD-tutkimuksiin vuonna 2021. Minna Jantusen tavoin myös Fandin lapsella todettiin ADHD:n piirteitä, mikä sai äidin pohtimaan omaakin tilannettaan.
Epäilykset osuivat oikeaan, ja Fandi sai ADHD-diagnoosin ollessaan 40-vuotias. Hän oli havainnut itsellään tyypillisiä ADHD:n ominaisuuksia, jotka voi nähdä tilanteesta riippuen joko vahvuuksina tai haasteina.
”Olen innovatiivinen ja luova. Päässäni ei ole ikinä hiljaista, vaan siellä on jatkuva ideoiden ilotulitus. Haluan päästä nopeasti ideoista toteutukseen, mutta asioiden priorisointi on vaikeaa. ADHD-ihmisten aivoista puuttuu sihteeri, joka laittaa asiat tärkeysjärjestykseen”, Fandi kuvailee.
Päivätyössään Fandi toimii suunnittelijana aikuiskoulutuksen parissa. Lisäksi hän tekee yrittäjänä fasilitointi- ja koulutuskeikkoja. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon jälkeen hänestä on tullut myös aikuiskouluttaja, ja hän opiskelee nyt ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi.
”ADHD:n voi ajatella olevan kuin tylsyysallergia, joten me ADHD-ihmiset tarvitsemme vaihtelua. Siksi minullakin on ollut monia työpaikkoja ja opiskelen melkein jatkuvasti uutta.”
Selkeät rajat ja tavoitteet tehostavat työntekoa
Sopiva kiire ja paine auttavat Fandia saamaan asioita aikaan. Vaikka työtilanne ajautuisi hyvin haastavaksi, Fandi pystyy pitämään ajatuksensa kirkkaana. Sen sijaan liian tasainen arki ja rutiininomaiset askareet tuntuvat puuduttavilta ja tylsiltä.
”Tarvitsen työntekoon tarkat aikarajat ja selkeät tavoitteet. Työn fokusoinnissa auttaa, jos välitavoitteet on esitetty visuaalisesti vaikkapa lapuilla”, Fandi havainnollistaa ja jatkaa:
”Minun on kuitenkin vaikea seurata valmiita ohjeita. Mieluummin luon omia tapoja, jotka toimivat juuri minulle. Tällöin pystyn ajattelemaan asioita laajemmin.”
Keskittyäkseen Fandi pitää työskentely-ympäristönsä siistinä, käyttää vastamelukuulokkeita, seisoo piikkimaton päällä, puristelee käsissään stressipalloa ja liikkuu luonnossa. Hän tekee pääosin etätyötä, koska hälyisässä avokonttorissa keskittyminen herpaantuisi tuon tuosta.
”Olen todella hyvä tekemään töitä, kun koen, että asia on minulle merkityksellinen. Jos taas homma ei ole mielekäs, siihen on vaikeaa edes ryhtyä.”
Psykologinen turvallisuus saa ADHD-ihmisen loistamaan
Maia Fandi myöntää, että häntä jännitti kertoa ADHD-diagnoosistaan töissä. Hän pohti, kyseenalaistetaanko hänen osaamistaan tai asiantuntemustaan ADHD:n takia.
”Olen siitä kiitollisessa asemassa, että työpaikallani suhtauduttiin diagnoosiini todella kunnioittavasti ja ymmärtäväisesti. Myös esihenkilöni on halunnut kuulla tarpeitani ja ehdotuksiani.”
Fandi kokee, että hän uskaltaa olla nyt työpaikallaan täysin oma itsensä ja rohkeasti erilainen. Enää hän ei yritä piilottaa omia piirteitään tai esittää olevansa niin kuin muut – kuten joissain aiemmissa työpaikoissaan.
Psykologisesti turvallisessa ympäristössä hänestä on tullut aiempaa rennompi ja avoimempi.
Työelämässä kaivataan Fandin mielestä nykyistä enemmän avointa puhetta jokaisen vahvuuksista, haasteista ja tarpeista. Vain näin ihmisten monimuotoisuutta voidaan ymmärtää ja arvostaa aidosti.
”On tärkeää nähdä ihminen diagnoosin takana, koska jokainen on yksilöllinen tapaus. ADHD-ihmisilläkin on vain erilainen käyttöjärjestelmä kuin neurotyypillisillä ihmisillä.”
Lue myös:
The post Maia sai ADHD-diagnoosin nelikymppisenä – näin häiriö oireilee aikuisilla: ”Se on kuin tylsyysallergia” appeared first on Duunitori.