Jonna Lemmetti oli 25-vuotias, kun hän sai käsiinsä sekä maisterin paperit että toisen lapsensa. Lemmetti kuitenkin pohti, miten saada työkokemusta. Lue, kuinka hän lopulta työllistyi omalle alalleen.
Laihialla uudessa omakotitalossaan asuva Jonna Lemmetti, 28, myöntää, että hänellä on usein monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Jos on esimerkiksi päättänyt hankkia lapset nuorena ja suorittaa yliopistotutkinnon samaan aikaan alle tavoiteajan, voi hyvinkin uskoa tämän pitävän paikkansa.
”Valmistumisen jälkeen tulevaisuuteni näytti epävarmalta, sillä jäin heti vanhempainvapaalle eikä minulla ollut työkokemusta omalta alaltani”, Lemmetti muistelee.
Hän kuitenkin päätti, ettei jäisi voivottelemaan tilannettaan vaan työllistäisi itse itsensä ja hankkisi työkokemuksen sitä kautta. Niinpä hän perusti vanhempainvapaansa aikana toiminimen.
”Olihan se aika jännää, sillä en tuntenut ketään, joka olisi päätynyt samaan ratkaisuun”, hän nauraa.
Yliopistotutkinto pikkulapsiarjen keskellä
Lemmetti opiskeli aluksi vuoden varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa, mutta huomasi kiinnostuvansa koko ajan enemmän itse opiskelusta ja sen suunnittelusta. Hän tutki asiaa ja löysi Tampereelta itselleen paremmin sopivan tutkinnon: elinikäinen oppiminen ja kasvatus.
Hän muutti miehensä kanssa Tampereelle syksyllä 2016 ja aloitti yliopisto-opinnot. Jo seuraavana vuonna Lemmetti sai käsiinsä kandin paperit – ja myös esikoisensa.
”Olen aina halunnut perheen ja lapsia jo nuorella iällä. Ajattelin, että koska pääsin myös yliopistoon opiskelemaan, loput on kiinni minusta itsestäni”, hän sanoo.
Kun esikoinen syntyi, Lemmetti jäi vuodeksi perhevapaalle. Seuraavana syksynä hän jatkoi opintojaan ja eteni kohti maisterin tutkintoa.
”Olen aina ollut kova tekemään töitä opintojeni eteen. Lapsi pakotti minut priorisoimaan ja etsimään uusia työskentelemisen tapoja. Minulla oli todella tarkat suunnitelmat, jotta sain paketin pidettyä kasassa.”
Perhe muutti ensin Seinäjoelle ja lopulta takaisin Laihialle, lähemmäksi sukulaisia ja siten myös tukiverkostoa.
”Reissasin paljon Tampereella opintojeni takia, joten tarvitsimme hoitoapua. Meillä oli oma hoitaja koko maisterin tutkintoni ajan”, Lemmetti kertoo.
Kiireistä arkea
Elämä oli hektistä ja vaati tarkkaa suunnittelua.
”Onneksi olen aina ollut suunnittelijaluonne, niin tämä sopi minulle hyvin”, Lemmetti sanoo.
Syksyllä 2019 käytiin kuitenkin melko lähellä aallonpohjaa. Lemmetti teki gradua ja puuttuvia yliopistokursseja sekä opintoihin kuuluvaa työharjoittelua, kaikkea tätä yhtä aikaa. Kotona oli pieni lapsi ja pian hän sai huomata olevansa uudelleen raskaana. Raskaus ei ollut helppo.
”Se oli aikamoinen kombo. Huomasin, että nyt on vähän liikaa kaikkea ja oli pakko rauhoittaa tahtia. Minulla oli jonkinasteinen uupumus käsillä.”
Loppuvuoden puristus kuitenkin kannatti, sillä Lemmetti valmistui maisteriksi alkuvuodesta 2020. Maaliskuussa syntyi perheen toinen lapsi.
”Sitten tuli vielä korona. Muutama päivä synnytyksen jälkeen koko Suomi meni kiinni. Mietin, että mitäs nyt sitten!”
Miten saada työkokemusta?
Lemmetti seurasi aktiivisesti oman alansa työpaikkailmoituksia pikkulapsiarjen keskellä. Hän huomasi, että kaikkiin alan työpaikkoihin vaadittiin pitkää työkokemusta, ja epävarmuus tulevaisuutta kohtaan lisääntyi. Lemmetti pohti, miten saada työkokemusta omalta alaltaan.
”Päätin, että ryhdyn syventymään siihen osaamiseen, mitä minulla jo on ja mikä minua aidosti kiinnostaa. Olen aina edennyt kiinnostus edellä, sillä se motivoi minua.”
Lemmetti levitti pöydälle kaiken yliopistossa ja työharjoittelussa oppimansa ja päätti selvittää käytännön tasolla, mikä on hänen intohimonsa.
”Osaamisen kehittäminen oli ehdoton suosikkini opinnoissani ja huomasin, että se alkaa nousta pinnalle myös työelämässä”, Lemmetti sanoo.
Tämän ympärille Lemmetti päätti perustaa toiminimen, jotta saisi kerrytettyä arvokasta työkokemusta. Hän ehti työskennellä yrittäjänä pari vuotta kunnes sai vakituisen työpaikan.
”Tein muun muassa mentorointia ja rakensin ura- ja työelämävalmennuksen. Mitä enemmän työskentelin näiden aiheiden parissa, sen varmemmin tiesin myös, mitä itse haluan seuraavaksi tehdä. Minulla oli myös oma mentori”, hän sanoo.
Nyt Lemmetti työskentelee henkilöstöasiantuntijana suuressa autoalan yrityksessä. Hän on ollut nykyisessä työssään puolisen vuotta.
”En ollut koskaan ajatellut päätyväni tälle alalle. Huomasin kuitenkin, että tässä yrityksessä panostetaan nimenomaan osaamisen kehittämiseen ja esihenkilöiden valmentamiseen. Soitin yritykseen ja löysimme heti yhteisen sävelen. Kävin haastattelussa ja sain työn.”
Tohtoriopintoja “harrastuksena”
Vaikka moni asia on Lemmetin elämässä muuttunut vuosien varrella, yksi asia on pysynyt: aina on monta rautaa tulessa.
Vaikka uusi työ on vastannut Lemmetin urahaaveisiin, on hän pitänyt myös oman yrityksensä sivussa mukana. Sen kautta hän tekee ihmisille ura- ja työnhakuvalmennusta.
Lisäksi perhe on juuri rakentanut omakotitalon. Ja jotta elämä ei olisi liian yksinkertaista, Lemmetti teki vanhempainvapaansa aikana tutkimussuunnitelman, jolla lunasti paikan kasvatustieteen tohtorin opintoihin.
”Väitöskirjani aiheena on tunnetoimijuus ja työn merkityksellisyys esihenkilötyössä. Olen kuitenkin päättänyt, että väitöskirja on enemmänkin harrastus, josta en ota stressiä. Pääfokus on tällä hetkellä uudessa työssäni”, hän kertoo.
Ei yksinkertainen päätös
Lemmetti myöntää, ettei hänen kulkemansa polku ole ollut kovin tavanomainen. Hän suosittelee tämänkaltaista ratkaisua ihmisille, jotka ovat valmiina käärimään hihat ja tekemään kovasti töitä.
”On oltava sisukas ja nähtävä epäonnistumiset ja haasteet mahdollisuuksina oppia. Se taas vaatii kykyä kohdata ja hyödyntää kaikenlaiset tunteet”, Lemmetti sanoo.
Hänen kulkemansa tie on vaatinut vahvaa itsetuntemusta ja työskentelyä omien tunteiden kanssa.
”Tulee vuoristorataa ja epävarmuutta, pettymyksiä ja epäonnistumisia. Niitä pitää oppia käsittelemään.”
Lemmetti kokee, että perheen perustaminen aikaisessa vaiheessa on ollut pelkästään positiivinen asia hänen matkallaan.
“Vaikka on ollut haasteita ja tulevaisuus on näyttänyt välillä epämääräiseltä, minulla on lasteni myötä ollut aina asioita, joista olen voinut olla kiitollinen joka päivä. Lapset ovat yksi syy siihen, että olen nyt tässä pisteessä”, hän toteaa.
Lue myös:
The post Jonna, 28, keksi poikkeuksellisen keinon hankkia työkokemusta – on nyt unelmatyössään: ”En ajatellut päätyväni tälle alalle” appeared first on Duunitori.