Sebastian Sorsa on entinen ammattilaisjalkapalloilija ja nykyinen padel-yrityksen operatiivinen johtaja. Tarina näiden kahden työn välillä on kuitenkin kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Tässä artikkelissa Sorsa kertoo uransa jälkeisistä kokemuksistaan työelämässä ja avaa reseptinsä onnistuneisiin alanvaihtoihin.
Rutinoituneimmankin ammattiurheilijan ura päättyy joskus.
Niin kävi myös Sebastian Sorsalle – kuusinkertaiselle jalkapallon Suomen mestarille, ikoniselle Veikkausliiga-pelaajalle ja Helsingin Jalkapalloklubin Hall of Fame -jäsenelle. Sorsa lopetti menestyksekkään uransa vuonna 2017 ollessaan 33-vuotias.
”Muistan hyvin viimeisen pelini. Pelasin sen Kemissä Kuopion palloseuran paidassa. Siinä oli sellainen lopullisuuden tunne, että tänne se sitten loppuu”, Sorsa muistelee viimeisiä hetkiään ammattiurheilijana.
Nappulakengät tulivat vielä kotiin mukaan, mutta pelikentät muuttuivat. Edessä oli uusi ura työelämässä.
Tai oikeastaan useampiakin uria. Lopettamisen jälkeen on erilaisia käänteitä riittänyt.
Sikari huuleen ja lomalle?
Sebastian Sorsa ei jäänyt lepäämään laakereilleen, kun ura loppui. Hän ryhtyi välittömästi kartoittamaan työmahdollisuuksia tapaamalla erilaisia verkostoja, joita urheilu-uran varrella oli ehtinyt kertyä.
”Ei tullut mieleenikään, että voisin olla sikari huulessa pari kolme vuotta. Piti löytää joku homma, jota alkaa tekemään. Mulla oli hirveä draivi oppia uutta.”
Sorsa kertoo olleensa urheilu-uran jälkeen ”yes-mies”, joka sanoi monille tarjotuille työmahdollisuuksille kyllä.
Se kuljetti häntä lyhyessä ajassa muun muassa finanssialan myyntityöhön, urheilustudioihin, Imagen bloggaajaksi, yrittäjäksi, opiskelumaailmaan ja tv-tuotantoyhtiöön.
”Monella ei pitkälläkään työuralla tapahdu näin paljon kuin minulla reilussa viidessä vuodessa”, hän tiivistää.
Työelämän erilainen kulttuuri yllätti
Edetessään tehtävästä toiseen, Sebastian Sorsa kertoo hieman yllättyneensä työelämän kulttuurista.
”Urheilu on suoraa ja rehellistä. Saat juuri sen mitä ansaitset, eikä ole mahdollista hämätä ketään tai mennä minnekään piiloon. Työelämässä taas on arvoa silläkin, miltä asiat näyttävät tai kuulostavat. Joskus jopa niin pitkälle, että se miten asiat oikeasti ovat, on toissijaista.”
Myös palautteen antamisen kulttuuri on Sorsan mukaan erilainen.
Siinä missä urheilupiireissä saattoi huutaa ”herää” pelikaverille, työelämässä täytyy olla Sorsan näkemyksen mukaan huomattavan paljon enemmän tunneherkkyyttä.
”Toisaalta urheilutausta myös auttaa kestämään normaalia paljon enemmän negatiivista palautetta”, hän kertoo.
Työelämässä on myös hyvin erilainen tekemisen intensiteetti Sorsan kokemusten mukaan. Siinä missä urheilija suorittaa pääosin lyhyissä intervalleissa täysillä asioita, työelämässä puurretaan pikkuhiljaa eteenpäin.
”Olen pyrkinyt hyödyntämään kykyä intensiiviseen työskentelyyn työelämässä. Käyn joskus esimerkiksi lounastunnilla lenkillä, että saan työpäivään vaihtelua ja rytmitystä.”
Uteliaisuus tärkeä voimavara alaa vaihtaville
Kun menestyksekäs urheilu-ura päättyy, moni urheilija tipahtaa henkisesti tyhjän päälle. Henkilökohtainen identiteetti on vuosien saatossa kietoutunut niin tiiviisti urheilun ympärille, että sitä on vaikea sekunnissa muuttaa.
Sorsa ei kerro kokeneensa varsinaista identiteettikriisiä. Hän ymmärsi melko nopeasti uran päätyttyä, että ”olen joskus ollut jalkapalloilija, mutta nyt en ole sitä enää.”
Asian työstämisessä auttoi asenteen uudelleen muokkaaminen.
”Ajattelin, että tämähän on hienoa, että pääsen oppimaan uutta ja kasvattamaan kapasiteettiani työelämässä. Kaikki se, mikä saattoi olla jollekin marinoituneelle ammattilaiselle tylsää ja toistavaa, oli minulle ihan uutta ja insipiroivaa.”
Sorsa kuvaa juuri uteliaisuutta ja kehittymisen halua tärkeimmäksi voimavarakseen uudelle alalle suunnatessa – olipa työ tai tehtävä mikä tahansa.
”Urheilijana pyrit jatkuvasti kehittymään ja sitä samaa pystyy jatkamaan myös työelämässä. Aito kehittymisen halu on työkalu, jota pystyy käyttämään koko elämän.”
”Toivoisin, että yhä useammat urheilijat löytäisivät tämän ajatuksen uran päätyttyä.”
Usko tulevaisuuteen kantaa epävarmoina aikoina
Sorsan puheista paistaa, että hänelle itselleen alan vaihtaminen ei ole enää minkään sortin mörkö. Hän käsittelee muutoksia urallaan hyvinkin rennolla otteella.
”Esimerkiksi vuoden jälkeen finanssialalla myyjänä työskenneltyäni tuntui, että tämä ei ole se oma ala. Hyppäsin sitten ihan puskista lapsuudenystävän tuotantoyhtiöön hommiin. Pikkuhiljaa opin konsultoimaan brändejä ja yrityksiä sekä myymään tuotantoja. Että tallaisenkin alan sisällä on tullut painettua hommia.”
Monesti uran vaihtamisessa kyse on myös olosuhteista.
Uran vaihtaminen on aina enemmän tai vähemmän hyppy tuntemattomaan ja tarkoittaa muun muassa taloudellisen riskin ottamista.
Sebastian Sorsa tunnustaa oman talouden mietityttäneen monesti matkan varrella. Esimerkiksi korona-aikana ex-jalkapalloilija kertoo haalineensa töitä monista eri suunnista ”väkisin grindaamalla”.
”On ollut hetkittäin tosi stressaavaa ja tullut vastaan tilanteita, ettei tiedä, kuinka pitkälle rahat riittävät.”
Stressaavina aikoina Sorsa on pyrkinyt käyttämään verkostojensa voimaa töiden löytämisessä. Lisäksi hän on yrittänyt pitää pilkettä silmäkulmassa ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät.
Näin on lopulta aina käynytkin.
”Tulotasoni on pysynyt oikeastaan koko ajan samana. Rikkonaisuudesta huolimatta olen onnistunut jatkuvasti saamaan kokoon hyvää keskituloa vastaavan liksan.”
Neuvo alanvaihtajille: sopivasti itsevarmuutta ja nöyryyttä
On kiistatta selvää, että Sorsalta löytyy kokemusta uudelle alalle hyppäämisestä. Hän on tehnyt sen useita kertoja onnistuneesti.
Millaisen ohjeen Sorsa omien kokemustensa pohjalta antaisi niille, jotka pohtivat alan vaihtamista juuri tällä hetkellä?
”Pitää olla jonkun verran itsevarmuutta, mutta samalla nöyryyttä uuden oppimisen edessä”, hän tiivistää.
Sorsan mukaan nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia, koska ne auttavat pääsemään nopeasti sisälle uuteen alaan.
Silti näissäkään ei Sorsan mielestä kannata kuitenkaan mennä överiksi. Nöyryys ei saa tarkoittaa, että antaa muiden ohjailla tai pompotella. Itsevarmuus taas ei saa muuttua ylimielisyydeksi, hän kertoo.
”Zlatan Ibrahimovic saa olla ylimielinen tehdessään maaleja, mutta työelämässä tällainen asenne ei toimi.”
Tyytyväisyys päällimäinen tunne
Jalkapallouran loppuminen ei saanut Sebastian Sorsassa aikaan pohjatonta kaipuuta takaisin ammattilaiskentille.
”Se on tosi makea spurtti ihmiselämässä, mutta aikamoista puurtamista”, hän kuvailee.
Myöskään myöhempiä uravalintojaan hän ei ole halunnut kietoa täysin jalkapallon ympärille missään vaiheessa, vaikka tekeekin edelleen tv-kommentaattorina töitä silloin tällöin lajin parissa.
”Olen jalkapalloromantikko. Tykkään lajista, mutta en jaksaisi ammatikseni pieteetillä ryhtyä purkamaan sitä osiin polvikulmiksi ja kaarrejuoksuiksi.”
Nykyisessä työssään padel-yhtymä LeDap:n Suomen liiketoiminnan operatiivisena johtajana hän kertoo olevansa tyytyväinen.
”Tämä on jälleen kerran mieletön oppimisen paikka itselle. Olen hyvinkin keskeisessä positiossa palveluliiketoiminnan kokonaisuudessamme. Padel on lajina tosi mielenkiintoinen. Siihen tulee jatkuvasti uusia kerroksia esimerkiksi junioritoiminnan ja maajoukkueen myötä.”
Lue myös:
Alanvaihto harkinnassa? Kysy itseltäsi ainakin nämä kaksi kysymystä
The post Kun Sebastian Sorsa lopetti jalkapallouransa, hän päätti sanoa lähes kaikille töille kyllä – alkoi seikkailu, jonka opit hän jakaa nyt kaikille appeared first on Duunitori.