Nina Tienhaara on opiskellut kaksi tutkintoa ja löytänyt useamman uuden työpaikan yli viisikymppisenä. Nyt hän kertoo, mikä houkuttelee takaisin koulunpenkille aikuisena ja miltä työnhaku näyttää viidenkymmenen ikävuoden paremmalla puolella.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 30.5.2021.
Kun Nina Tienhaara haki keväällä töitä, hänellä oli taskussaan tuoreet restonomin paperit, ylioppilastutkinto muutaman vuoden takaa sekä vastavalmistuneelle poikkeuksellisen vakuuttava työkokemus.
Se, mikä monelta työnantajalta jäi huomaamatta, oli hakijan ikä. 58-vuotias Tienhaara on suorittanut molemmat tutkinnoista yli viisikymppisenä.
Työnhaussa jo jonkin aikaa ollut Tienhaara oli tehnyt tietoisen päätöksen jättää ansioluettelostaan pois vanhimmat työpaikat ja opinnot niin, että jäljelle jäivät vain tuoreimmat, kuten ylioppilastutkinto vuodelta 2014.
”Sen jälkeen niitä työhaastattelukutsuja alkoi tulla selkeästi paljon enemmän”, hän kertoo.
”Yhdestä haastattelusta piti melkein lähteä nauraen pois, koska siellä menivät pasmat ihan sekaisin. He katsoivat vuorotellen papereita ja minua, eivätkä oikein tienneet, mitä olisivat kyselleet.”
Tienhaaraa harmittaa se, miten merkittävänä tekijänä työnhakijan ikä nähdään rekrytoinnissa.
”Lain puitteissa olen vielä ainakin seitsemän vuotta töissä, luultavasti enemmänkin. Olen itse laskenut, että uraa olisi jäljellä vielä kymmenen vuotta. Aika harva enää nykyään muutenkaan on samassa työpaikassa niin pitkään”, hän pohtii.
Ikuinen oppija todistaa ennakkoluulot vääriksi
Nina Tienhaara kertoo kohdanneensa työnhaussa monenlaista vastaanottoa – välillä on jopa kysytty, osaako hän käyttää älypuhelinta.
Kysymys kertoo paljon suhtautumisesta yli 50-vuotiaisiin työnhakijoihin. Usein ikäsyrjinnän taustalta löytyy pelkoa siitä, että vanhemmat työnhakijat eivät hallitse teknologioita tai ole kiinnostuneita oppimaan ja kehittämään itseään. Tienhaara todistaa ennakkoluulot vääriksi.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on suorittanut töiden ohessa kaksi toisen asteen ja yhden kolmannen asteen tutkinnon sekä valmistunut merkonomiksi, ylioppilaaksi ja restonomiksi.
Etenkin lukion päättötodistus oli Tienhaaran haaveena pitkään, kunnes hän lopulta päätti ilmoittautua aikuislukioon. Opiskelu iltalukiossa alkoi harrastuksena ja yleissivistyksen kartuttamisena, mutta imaisi nopeasti mukaansa.
”Oli todella mielenkiintoista näin aikuisena lukea yhteiskuntaoppia, maantietoa, matematiikkaa ja kieliä. Opinnot pystyi sitomaan tähän elämään ja oppimaan ajatuksen kautta paremmin, eikä vain opetella asioita ulkoa. Nuorena mielessä oli niin paljon muutakin.”
Harrastus johti ylioppilastutkintoon ja yleisarvosanaan M. Erityisen tyytyväinen Tienhaara oli suoritukseensa äidinkielen kirjoituksissa – puoliksi ruotsinkielisenä hän ei osannut odottaa, että kirjoittaisi kahta pistettä vaille laudaturin.
”Olen jatkuvan opiskeluni kanssa oikea naurunaihe meidän suvussa. Seuraavaksi edessä voisi olla ylempi ammattikorkeakoulu, mutta en vielä tänä keväänä pyrkinyt sisään”, Tienhaara kertoo.
”Työnhaku on raskasta duunia”
Tienhaara on työskennellyt koko uransa pääasiassa elintarvikealalla myynnin tehtävissä. Kun koronapandemia iski keväällä 2020, ravintola- ja matkailualan rajoitukset tekivät pahaa jälkeä alalla.
Myös restonomiopintojensa loppusuoralla ollut Tienhaara joutui jättämään työnsä vaikeassa maailmantilanteessa yt-neuvotteluiden tuloksena. Hän suoritti tutkintonsa loppuun ja aloitti työnhaun.
”Lähdin työnhakuun sillä mielellä, että osaaminen minulla oli jo ennestään, nyt on paperitkin kunnossa. Koronan vuoksi harvoihin avoimiin työpaikkoihin tuli usein yli sata hakemusta – ja hakijat olivat todella hyviä”, Tienhaara kuvailee.
”Työnhaku on raakaa duunia ja tosi raskasta kaltaiselleni suoriutujatyypille. Hain kahdeksan tuntia päivässä töitä, ja koko ajan oli huono omatunto, jos en ollut koneen äärellä siltä varalta, että joku työpaikka aukeaisi.”
Lopulta hän päätti unohtaa elintarvikealan ja keskittyä vahvuuksiinsa myynnin saralla. Ahkera työnhaku tuotti tulosta, sillä Tienhaara nappasi ensin yhden ja sittemmin vielä toisen työpaikan. Jälkimmäisessä hän on aloittanut työt tänä keväänä.
”Se oli pitkästä aikaa sellainen rekrytointiprosessi, jossa tunsin olevani tasa-arvoinen kaikkien kanssa. Prosessiin kuului useampia haastatteluja ja soveltuvuuskoe, mutta yhteydenpito ja avoimuus tekivät kokemuksesta todella miellyttävän. Nyt ei keskitytty epäolennaisuuksiin, kuten ikään, vaan katsottiin ainoastaan hakijan persoonaa, osaamista ja sitä, sopiiko tiimiin.”
Opinnot auttavat sanoittamaan omaa osaamista
Tienhaara kokee, että aikuisiän opinnoista on ollut merkittävästi hyötyä sekä työnhaussa että työelämässä.
”Vaikka sitä on aiemminkin oppinut ja kehittynyt työssään, niin opinnot ovat antaneet paljon uutta näkemystä ja auttaneet sanoittamaan omaa osaamista”, hän iloitsee.
Tämä taito osoittautui erityisen hyödylliseksi työnhaussa ja hakemusten kirjoittamisessa.
”Fiksasin työhakemustani aika paljon matkan varrella. Vaikka olisi hirveästi työkokemusta ja osaamista, niin ei sitä kaikkea voi sinne laittaa. Silloin lopputuloksena on tilkkutäkki, josta kukaan ei ota selvää. Kannattaa käydä työpaikkailmoitus huolella läpi ja katsoa, millaista osaamista tehtävään oikeasti haetaan”, hän vinkkaa.
Tienhaara on napannut yli viisikymppisenä neljä työpaikkaa ja haluaa omalla esimerkillään rohkaista myös muita hakemaan rohkeasti uusia mahdollisuuksia, vaikka työnhaku tuntuisi välillä toivottomalta.
”Hakijoita on tänä päivänä niin paljon, että ei kannata lannistua ei kiitos -viesteistä. Sitä täytyy vain mennä eteenpäin. Itselle pitää myös muistaa antaa vapaa-aikaa, muuten pää hyytyy nopeasti.”
Lue myös:
Uravalmentaja kertoo, miksi viisikymppinen ei työllisty – ”Vähän voi rekrytoijaa kiusata”
Ikäsyrjintää vai ei? Seitsemän syytä, joiden vuoksi viisikymppinen ei työllisty
The post Nina, 58, piilotti ikänsä työhakemuksista – haastattelukutsuja alkoi sadella ja rekrytoijien reaktio herätti hilpeyttä appeared first on Duunitori.