Sijaisperheistä on Suomessa huutava pula. Hanna ja Petteri Pentti tekivät vuosia sitten ison päätöksen, ryhtyivät perhehoitajiksi ja saivat perheeseensä kaksi pientä tytärtä. ”Missiomme on taata heille mahdollisimman hyvä lapsuus”, he sanovat.
Nurmijärvellä omakotitalossa asustaa nelihenkinen perhe. Olohuoneen seinällä on valokuvia alle 2-vuotiaista siskoksista.
”Tuntuu, kuin nämä kuvat olisi otettu eilen. Aika on mennyt todella nopeasti. Olemme onnellisia, että saimme perheeseemme juuri nämä lapset ja meidän matkamme on ollut juuri tällainen”, Petteri Pentti, 34, sanoo.
Petteri ja hänen vaimonsa Hanna Pentti, 36, toimivat siskosten sijaisperheenä. Nyt jo kouluikään ehtineet tytöt ovat olleet alusta asti tärkeä osa heidän perhettään ja saaneet nauttia tavallisesta lapsuudesta.
”Olen aina ollut lapsirakas ja halunnut oman perheen. Teini-iässä sain kuulla, että minulla on PCOS, joka voi vaikeuttaa biologisten lasten saamista. Olen työstänyt asiaa siitä asti ja hyväksynyt, että vanhemmuus voi kohdallani olla hieman erilaista”, Hanna Pentti kertoo.
Hanna ja Petteri Pentti ovat olleet yhdessä 14 vuotta, ja naimisissa tästä noin puolet. Alusta asti oli selvää, että he haluaisivat perheeseensä lapsia.
”Biologisten lasten saaminen osoittautui mahdottomaksi. Pohdimme, että on paljon lapsia, jotka tarvitsevat turvallista kotia ja päätimme ryhtyä perhehoitajiksi. Tämä oli meidän tapamme saada perhe”, he kertovat hymyillen.
Sijaisperhetoiminta ei ollut pariskunnalle täysin vierasta, sillä Hanna Pentin vanhemmat ovat toimineet perhehoitajina vuodesta 2009 alkaen.
”Pääsimme seuraamaan läheltä, millaista sijaisvanhemmuus oikeasti on ylä- ja alamäkineen. Näin meillä ei ollut liian ruusuinen kuva asiasta, mutta emme myöskään pelänneet ryhtyä tähän”, Hanna Pentti kertoo.
Perhehoitajat saavat ammattilaisten tuen
Hanna oli 29-vuotias ja Petteri 27-vuotias, kun he aloittivat Familarin (entinen Suomen Perhehoitopalvelut) puolivuotisen koulutuksen. Koulutus sisältää ryhmä- ja perhetapaamisia sekä erilaisia tehtäviä.
”Koulutus oli hyvin kattava. Kävimme läpi käytännön asioita ja lakiasioita. Lisäksi pohdimme tilanteita, joita perhehoitaja saattaa kohdata koskien esimerkiksi lapsen traumoja tai erityisyyksiä”, Hanna Pentti muistelee.
Kun koulutus päättyi ja Pentit hyväksyttiin perhehoitajiksi, alkoi uuden perheenjäsenen odottelu. Kun Familar saa tiedon sijoitusta tarvitsevasta lapsesta, he etsivät profiiliiin sopivat perheet ja ovat kandidaatteihin yhteydessä.
”Kannattaa asennoitua siten, että kyseinen lapsi ei välttämättä tule omaan perheeseen, jotta ei tule pettymyksiä. Valinnassa ajatellaan aina lapsen parasta esimerkiksi paikkakunnan ja muiden tekijöiden kannalta”, Hanna Pentti muistuttaa.
Kun tieto pienistä siskoksista kantautui Penttien perheeseen, ilo ja jännitys olivat päällimmäiset tunteet. Unelma omasta perheestä oli vihdoin toteutumassa.
”Kävimme ensin tutustumiskäynnillä, jonka jälkeen tytöt tulivat meille yökylään. Kun kaikki sujui hyvin, ja prosessi eteni siihen pisteeseen, että lapset pääsivät muuttamaan meille”, he muistelevat.
Perhehoitajille maksetaan ensimmäisen vuoden ajan hieman korkeampaa korvausta, jotta ainakin toinen vanhemmista voi olla kotona lapsen tai lasten kanssa. Ensimmäiseen vuoteen kuuluu myös tiivistä yhteistyötä Familarin tiimin kanssa.
Ammattilaisten tuki ei kuitenkaan lopu vuoden jälkeen, vaan on mukana koko matkan ajan. Riittävä tuen saanti oli yksi syy, miksi Pentit päätyivät yksityiseen palveluntarjoajaan.
”Olemme saaneet Familarilta sekä paljon apua ja neuvoja että positiivista palautetta asioista, joissa olemme onnistuneet. Koemme, että yhteyshenkilömme tuntevat meidät ja lapsemme aidosti ja henkilökohtaisesti”, Pentit kiittelevät.
Tavallista arkea iloineen ja suruineen
Hanna ja Petteri Pentti kokevat tehneensä oikean valinnan ryhtyessään sijaisperheeksi.
”Olihan se iso elämänmuutos, kun olimme olleet siihen asti kahdestaan. Sitä on yhtäkkiä kahden pienen lapsen vanhempi vaippa- ja ruokapyörityksineen. Se oli kiireistä ja intensiivistä aikaa”, vanhemmat muistelevat.
Samaan aikaan kun perhe sai tiedon siskoksista, Petteri Pentti sai lentäjän töitä Tanskasta. Pariskunta joutui pohtimaan, pystyvätkö he ottamaan perheeseensä kaksi pientä lasta, kun toinen vanhemmista on poissa kotoa useita päiviä viikosta.
”Meidän piti priorisoida asioita, suunnitella ajankäyttöä uudella tavalla ja muuttaa elämäntyyliä. Mutta olimme siihen valmiita”, Petteri Pentti sanoo.
Arki lähti lopulta sujumaan hyvin, sillä Hanna Pentti oli tyttöjen kanssa kotona, ja Familarin ammattilaisten tuki oli aina läsnä.
”Koen, että olemme tehneet paljon hyviä ja oikeita valintoja. Totta kai on ollut hetkiä, että olemme kyseenalaistaneet itsemme, mutta luulen, että niitä hetkiä tulee ihan kaikille vanhemmille”, hän sanoo.
”Tässä on vain hieman suurempi paine, jotta ei aiheuta lapselle lisää traumoja, vaan tekee asiat erityisen hyvin. Missiomme on taata tytöille hyvä lapsuus”, hän jatkaa.
Sijaisperheille on suuri tarve
Familar etsii sijais- ja tukiperheiksi kaikenlaisia perheitä, sillä myös lapsia ja tarpeita on monenlaisia. Yleisiä esteitä perhehoitajuudelle ovat mielenterveys- ja päihdeongelmat. Käytännön syistä sijaisperheeksi ei yleensä valita myöskään yksin asuvia.
”Perhehoitajan ei tarvitse olla superihminen. Voit olla rennosti oma itsesi, kunhan sinulla on avoin sydän lasta kohtaan. Sopeutuvainen ja heittäytyvä luonne on tarpeen, sillä arki tulee muuttumaan täysin”, Hanna Pentti sanoo.
”Myös omistautuminen on tärkeää. Jos tähän lähtee, siinä myös pysytään. Tässä on kyse lapsen lapsuudesta, joten leikkiä ei voi jättää kesken”, Petteri Pentti täydentää.
Vaikka perhehoitajille maksetaan korvausta, Pentit eivät koe sijaisvanhemmuutta millään muotoa työnä.
”Tämä on perhe siinä missä muutkin, vain hieman erinäköinen. Elämme parhaillaan ruuhkavuosia, joten elämämme on kiireistä pikkulapsiarkea pienellä lisämausteella”, Hanna Pentti kuvailee.
Penttien mukaan perhehoitajaksi sopivat kaikki, joilla on tarjota rajoja ja rakkautta, mutta myös vakautta ja turvaa.
”Joillakin saattaa olla sijaisvanhemmuudesta ja tavallaan “pelastamisesta” ruusuisia mielikuvia. Ajatellaan, että kaikki on ihanaa ja täydellistä. Matka voi kuitenkin olla ajoittain hyvin vaikea”, Pentit muistuttavat.
Pariskunta huomauttaa myös, että rakkautta lapseen ei voi pakottaa – se tulee, jos on tullakseen.
”Tärkeintä on, että jos perheeseen kuuluu myös muita lapsia, kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. On myös tärkeää, että lähipiiri ymmärtää tilanteen, jotta kukaan ei kohtele lapsia eri tavalla”, pariskunta korostaa.
Oletko kiinnostunut sijaisperhetoiminnasta?
Familar Oy on yksityinen lastensuojelupalveluiden tuottaja ja osa Mehiläinen-konsernia. Mikäli kiinnostuit aiheesta, lue lisää sijaisperhetoiminnasta tai täytä alla oleva lomake, niin keskustellaan lisää aiheesta!
The post Sijaisperheen arki on tavallista, mutta hieman erinäköistä: ”Tämä oli meidän tapamme saada perhe” appeared first on Duunitori.