Nelipäiväinen työviikko pelasti, kun Heikin voimat loppuivat. Heikki ei muista niistä ajoista juuri mitään. Lääkärin sanat pysäyttivät lopulta sitkeän kilpajuoksun työuupumusta vastaan.
Ohjelmistokehittäjänä työskentelevä Heikki, 31, päätti keväällä 2021 vaihtaa työpaikkaa.
”Uusi roolini oli kuitenkin jotain, mitä en ollut osannut odottaa. En tiennyt etukäteen, kuinka yksin jäisin ison työmäärän kanssa. Sain kuulla, että myös edellinen tekijä oli uupunut samassa roolissa ja hänet oli vaihdettu toiseen projektiin”, hän muistelee.
Heikki oli edellisessä työssään saattanut juuri loppuun raskaan projektin, joka painoi vielä taustalla. Uusi työ ja siihen liittyvät paineet alkoivat paisuttaa jo kovaa vauhtia kasvavaa lumipalloa. Sitten alkoivat oireet.
”En pystynyt nukkumaan, sillä työasiat pyörivät koko ajan mielessä. En osannut vaihtaa enää ollenkaan vapaalle. Olin väsynyt ja huonolla tuulella. Pidin kiinni muutamista harrastuksistani, mutta ne eivät enää palauttaneet, sillä kuorma oli jo kasvanut liian suureksi.”
Heikki ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään, koska ei halua aiheen arkaluonteisuuden vuoksi tulla tunnistetuksi uudella työpaikallaan.
Lääkärin sanat herättivät
Lopulta Heikin vaimo huomasi, että kaikki ei ole kunnossa ja patisti hänet lääkäriin.
”Oli kova paikka myöntää itselleni, että tarvitsen apua enkä pysty mihinkään tässä kunnossa. Ymmärsin, että ei ole järkevää kuluttaa kaikkia omia resursseja työhön. Huomasin myös, että työn tekeminen ei ollut enää aikoihin ollut mielekästä.”
Lääkäri otti tilanteen heti vakavasti ja ilmoitti, että hänen on jäätävä saman tien sairauslomalle.
”Lääkäri sanoi, että työelämässä uupuminen on valitettavasti täysin ”normaalia” nykyään ja hänen vastaanotollaan käy kaltaisiani ihmisiä oppimassa kantapään kautta, miten työelämään kannattaa suhtautua. Hän sanoi, että yhdistävä tekijä hänen potilaissaan on tietynlainen tunnollisuus ja sinnikkyys, mikä voi aiheuttaa yhteentörmäyksen työelämän vaatimusten kanssa. Tämä auttoi minua ymmärtämään paremmin tilannettani”, Heikki muistelee.
Muutaman viikon hengähdystauon jälkeen Heikki kävi yhdessä lääkärin ja työnantajan kanssa kolmikantaneuvottelun, jonka tavoitteena oli löytää oikeat ja kestävät keinot jatkaa työsuhdetta.
”Onneksi työnantaja suhtautui tilanteeseeni todella ymmärtäväisesti ja halusi selvästi ratkaista ongelman ja saada minut kuntoon.”
Neuvottelun jälkeen Heikki oli vielä kaksi kuukautta sairauslomalla toipumassa loppuunpalamisesta. Sen jälkeen hän teki kesän kolmipäiväistä työviikkoa talon sisäisissä tehtävissä ja siirtyi syksyllä uuteen projektiin sekä nelipäiväiseen työviikkoon.
Nelipäiväinen työviikko pelasti
Heikki teki puolentoista vuoden ajan nelipäiväistä viikkoa.
”Sain enemmän aikaa palautua. Olin kärsinyt jo vuosia selkävaivoista, joten tällä lisäajalla ja -energialla pystyin aloittamaan kuntosaliharrastuksen. Siitä on tullut itselleni tärkeä harrastus ja voimavara.”
Lisäenergia näkyi myös työpaikalla – nelipäiväinen työviikko pelasti lopulta tilanteen.
”Olin aikaisempaa tehokkaampi niinä neljänä päivänä, jotka olin töissä ja sain hyvää palautetta asiakkaaltani ja työnantajaltani. Uskon, että lyhennetty työviikko näkyi työpaikallani ainoastaan positiivisena asiana”, Heikki sanoo.
Nelipäiväinen työviikko toi tullessaan myös pienemmän kuukausipalkan. Heikki laskeskeli, että verotuksen jälkeen palkka ei laskisi kohtuuttoman paljon ja säästeliäästi elämällä hänen perheensä kyllä pärjäisi.
”Loppujen lopuksi ajattelen, että olen jäänyt pelkästään plussan puolelle, kun olen pystynyt olemaan enemmän kotona perheeni tukena ja harrastamaan. Se on paljon arvokkaampaa, kuin raha”, Heikki summaa.
Hän suosittelee myös muita kokeilemaan nelipäiväistä työviikkoa, mikäli työnantaja siihen suostuu ja se on taloudellisesti mahdollista.
”Se on hyvä vaihtoehto erilaisiin elämäntilanteisiin eikä ole ratkaisu vasta sitten, kun on jo kulunut puhki. Sen avulla voi ennakoivasti huoltaa itseään.”
”En halua enää joutua samaan tilanteeseen, jossa olin”
Heikki on harrastanut tietokoneita lapsesta asti, mutta ei koskaan ajatellut työskentelevänsä IT-alalla. Hän kuitenkin haki yliopistoon tietojenkäsittelytieteen ohjelmaan varavaihtoehtona ja pääsi sisään. Puntaroituaan tarkkaan tulevia työmahdollisuuksia, päätti hän vastoin omia odotuksiaan lähteä alalle.
”Mietin siinä kohtaa, millä alalla olisi varmasti töitä ja sellainen työarki, jossa itse viihtyisin. Olen aina halunnut työskennellä ulkomailta käsin ja pohdin, että IT-alalla fyysinen läsnäolo ei ole aina pakollista. En kokenut alaa kohtaan aluksi suurta tunteen paloa, mutta kiinnostus kasvoi opintojen edetessä”, hän kertoo.
Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt kolmessa alan yrityksessä ja on nyt juuri aloittanut uudessa työpaikassa.
”Työpaikan vaihtaminen jännittää jossain määrin edellisen kokemuksen takia. Olen kuitenkin osannut nyt jo työnhakuvaiheessa seuloa työpaikkoja ja kysyä oikeita kysymyksiä. Olen varmistanut, että uudessa työssäni minulla on tiimi enkä jää yksin vastuuseen isosta kokonaisuudesta.”
Heikille tarjottiin mahdollisuutta nelipäiväiseen viikkoon myös uudessa paikassa, mutta hän kokee olevansa nyt henkisesti valmis täyteen työviikkoon.
”Pidän kuitenkin sen vaihtoehdon aina työkalupakissani. En halua enää joutua samaan tilanteeseen, jossa olin.”
Lue myös:
Maijaliisa valitsi nelipäiväisen työviikon: ”Oma aika ja hyvinvointi merkitsevät enemmän kuin raha”
The post Heikki, 31, paloi loppuun – ratkaisu löytyi nelipäiväisestä työviikosta: ”Oli kova paikka myöntää, että tarvitsen apua” appeared first on Duunitori.