Yle uutisoi heinäkuun alussa, että ruotsalaistutkimuksen mukaan selvä ikäsyrjintä alkaa jo 40-vuotiaana. Samaan aikaan eläkeikä nousee vauhdilla. Työeläkeyhtiö Elon laskurin mukaan vuonna 1986 syntyneen tavoite-eläkeikä on nykyisen arvion mukaan tasan 70 vuotta (kts. kuva 1). Sanomattakin on selvää, ettei yhtälö toimi. Kuinka sinnitellä yhä pidempään työpaikoissa, joita ei ole ikääntyville tarjolla? Ja kuinka sekaisin voi olla ihminen ajatellessaan, että nelikymppinen on lakannut kehittämistä itseään?
On totta, että tietyt rakenteelliset seikat ohjaavat työnantajia palkkaamaan nuorempia. Työnantajilla on esimerkiksi velvollisuus maksaa osa työntekijöidensä työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksista. Vastaavasti iäkkään työntekijän uskotaan sairastelevan huomattavasti nuorempia työntekijöitä enemmän, mikä tietää lisää kuluja työnantajalle.
Kokenut työntekijä nähdäänkin herkemmin kustannuseränä kuin elinvoimaisena tuloksentekijänä. Päättäjien tulisikin muokata systeemiä enemmän siihen suuntaan, että se kannustaisi organisaatioita työllistämään ihmisiä yhä vanhempina.
Digitalisaatio kiihdyttää ajatusta, jonka mukaan vuoden vanha tietämys ei ole enää minkään arvoinen.
Kokenut työntekijä pyytää todennäköisesti myös enemmän palkkaa kuin vastavalmistunut – mikä hänelle mielestäni sallittakoon, onhan työkokemukselle annettava jokin arvo. Usein palkkapyyntö on linjassa kokemuksen ja osaamisen kanssa, mutta tänä päivänä kaikki pitäisi saada ilmaiseksi tai vähintään puoli-ilmaiseksi.
Digitalisaatio kiihdyttää ajatusta, jonka mukaan vuoden vanha tietämys ei ole enää minkään arvoinen. Valitettavasti tämä on osittain totta. Mutta tuoko iän mukanaan tuoma viisaus arvoa liiketoiminnalle? Mielestäni kyllä, mutta sen arvostus on kokenut inflaation. Ongelmaa kärjistää myös se, että hiljaista tietoa on vaikeaa mitata ja esitellä numeroina johtoryhmän kokouksessa.
Viisauden ymmärtää, kun istahtaa keskustelemaan monissa liemissä keitetyn kuusikymppisen konkarin kanssa työstä ja elämästä. Itsetietoisinkin uraohjus tuntee itsensä pikkupojaksi tai –tytöksi tällaisen henkilön rinnalla. Kokeneen osaajan kanssa työskennellessä tulee turvallinen olo, koska hän ei todennäköisesti ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Aiemmin mainitsemassani ruotsalaistutkimuksessa rekrytoijille tehtiin kysely siitä, mikä eri-ikäisissä hakijoissa epäilyttää. Yli 40-vuotiailla seikkoja oli kolme:
- Kyky oppia uutta
- Kyky sopeutua ja olla joustava
- Kyky innostua ja ideoida
Juuri tällainen onkin stereotypia ikääntyvästä työntekijästä: kelkasta pudonnut, muutosvastarintainen änkyrä, jonka kyynisyys on tappanut innostuneisuuden jo vuosia sitten. Kun olemme kerran törmänneet työelämässä tällaiseen ihmiseen, katsomme olevamme oikeutettuja laventamaan stereotypian myös muihin. Miksi enemmistön pitäisi joutua maksamaan vähemmistön synneistä?
Kun teemme päätöksiä stereotypioiden pohjalta, emme joudu altistamaan itseämme ihmisten kohtaamiselle. Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi ilman ennakkoluuloja. Työskentelin vuosia yrityksessä, jossa itseään aktiivisimmin kehitti noin 60-vuotias asiantuntija. Hän tuskin hekumoi ajatuksella eläkkeelle pääsystä, koska tekemisen ja kehittymisen palo oli niin suuri. Uskon, että hänen kaltaisiaan konkareita on pilvin pimein ympäri Suomen.
Turvaudumme mielellämme stereotypioihin myös arvioidessamme nuorten pärjäämistä työelämässä. Älypuhelimistaan riippuvaiset, lyhytjännitteiset penskat, jotka katsovat heti korkeakoulusta valmistuttuaan olevansa valmiita asiantuntijoita ja johtajia. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Jokainen meistä vanhenee koko ajan, olemme itsekin syrjinnän kohteina pikemmin kuin uskommekaan.
Ikäsyrjintä ei siis kohdistu ainoastaan yli nelikymppisiin vaan moni nuori jää ilman mahdollisuuksia, koska hänen ei katsota olevan vielä ”valmis”. Ennakkoluuloisen ihmisen silmissä nuoren CV onkin lukematta paskaa. Mikä tahansa pelkästään iän perusteella tehty johtopäätös osoittaa suurta näköalattomuutta. Ennakkoluulojen tähden monen työntekijän potentiaali jää hyödyntämättä. Lopputuloksena voi olla rujo luku viivan alla.
Ikäsyrjintää on helppoa perusteella rationaalisilla seikoilla. Niiden taakse on ilahduttavan vaivatonta piiloutua silloin, kun oman asenneongelman tunnustaminen on liian kivuliasta. Nuoren päättäjän on helppoa syyllistyä ikäsyrjintään, kun oma vanheneminen tuntuu etäiseltä ajatukselta. Haluan kuitenkin muistuttaa, että jokainen meistä vanhenee koko ajan, ja olemme itsekin syrjinnän kohteina pikemmin kuin uskommekaan. Toivottavasti viimeistään silloin oivallamme tekemämme virheet ja tirautamme pari kyyneltä.
Tulevaisuuden työelämässä ei ole kyse vastakkainasettelusta. Siitä, että ikämme määrittelisi sen, kuinka hyviä tai huonoja olemme työntekijöinä. Voittajia ovat ne organisaatiot, jotka ovat aidosti oivaltaneet monimuotoisen työyhteisön hyödyt. Sellaiset, jotka ovat luoneet olosuhteet ja suotuisan asenneilmaston yhteisten päämäärien tavoittelulle eri ikäisten työntekijöiden vahvuuksia hyödyntäen.
Mitä jos lakkaisimmekin olemasta ennakkoluuloisia pösilöitä jo tänään?
Kommentteja aihetta käsittelevästä LinkedIn-keskustelusta heinäkuussa 2017:
Ei tässä nyt kannata ainakaan uhriutua, vaikka ikää olisikin. Pitää vain ottaa realiteettina, että työnhaku on vaikeampaa kuin nuoremmilla ja yrittää olla (ja osoittaa olevansa) parempi kuin kilpailijansa iästä riippumatta. –Antero Elovaara
Oma kokemukseni on, että on yrityksiä, joissa kokemus (eli ikä) on automaattisesti suodatin, me kokeneemmat kun emme voi ilmeisesti enää olla uutta luovia, innostuvia ja energisiä. Sitten on niitä yrityksiä, jotka mieluummin ottavat hakijoista selvää riippumatta iästä. –Sven Hult
Suurin ongelma syntyy yleistämisestä, eli että ikä merkitsisi aina ja suoraan sitä, että henkilö olisi jotenkin jäänyt/jäämässä ajastaan jälkeen –Kai Kaasalainen
Minusta työyhteisö on parhaimmillaan silloin, kun siinä on eri vaiheissa uraa ja elämää olevia tekijöitä. Jos porukka alkaa olla pelkästään tosi kokeneita, kannattaa ottaa nuorempia sekaan ja päinvastoin. Sitä kautta saadaan vanhempia haastettua sopivasti tuulettamaan omia ajatuksia ja nuoremmille siirrettyä kokemuksia. –Juha Käppi
Kokemusta ei saa kouluttamalla. Monta tilannetta on uran aikana tullut eteen, joissa lisäkokemuksella olisi pärjännyt paremmin. Sellainen työyhteisö on paras, jossa on hyvin edustettuna kokemus ja uusi näkemys. –Hannu Ojasalo
Valittamallahan asiat eivät etene, vaan täytyy sinnikkäästi jatkaa työnhakua! Jostain varmasti löytyy se työnantaja, joka osaa arvostaa osaamista ja näkee potentiaalin ja innostuksen myös yli nelikymppisellä. –Pia Koivisto
Surullista ja huolestuttavaa, mutta toisaalta, miksi haluaisin työskennellä noin asenteellisessa yrityksessä, jossa työntekijöiden arvostus on kiinni ikävuosista tai jossa luokitellaan ihmisten kyvykkyydet ikävuosien mukaan? –Anu Hämäläinen
Ristiriitaa on, jos eläkeikää vielä korotetaan. Et saa töitä etkä pääse eläkkeelle. Mitenkä yhtälön vois muuten purkaa kuin rohkeasti palkkaamalla yli 40-vuotiaita? –Mari Blasi
Rekrytoijat varmaan ajattelevat omia vanhempiaan, kun harkitsevat vaikka yli 50-vuotiaan palkkaamista. Omia vanhempiaan harvemmin näkee dynaamisina uusiutumisen airueina. –Timo Kiviluoma
Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän mm. iän takia – suuntaan ja toiseen. Mutta miten todistat ja haluatko ryhtyä hankalaksi? –Paula Savolainen
Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
Kysely: Nämä ovat tulevaisuuden johtajan 10 tärkeintä ominaisuutta
Dynaaminen työntekijä on harmillisen usein kiireiseltä näyttävä sähläri