Työhakemus helvetistä on rekrytoijalle kuin Antabus-lääkitys ryyppäämään retkahtaneelle juopolle: siitä tulee julmetun huono olo. Täydellisen työhakemuksen kirjoittamisessa kyse ei ole pelkästään sisällöstä vaan myös rakenteesta. Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin, mitä se tarkoittaa.
Olen urani aikana lukenut tuhansia työhakemuksia ja vähintään yhtä monta ansioluetteloa. Se on arvokasta työtä, jonka tulokset ovat kuitenkin nähtävillä ohimoilleni ilmestyneinä harmaina hiuksina. Harmittaa vietävästi, kuinka moni hukkaa potentiaalinsa jättämällä panostamatta kunnolla näihin tuiki tärkeisiin dokumentteihin. Jos on lähettänyt viisikymmentä hakemusta samalla formaatilla saamatta myönteistä vastakaikua, on silkkaa hulluutta uskoa, että viideskymmenesensimmäinen osuu ja uppoaa. Ei se osu.
Rekrytointiurani alkutaipaleella aloitin työnhakijaan tutustumisen selaamalla läpi tämän ansioluettelon. Käytin sen läpikäyntiin tasan minuutin, koska olin olevinani tärkeä ihminen, jonka aika on rahaa. Jos ansioluettelo ei herättänyt mielenkiintoani, jätin hakemuksen tyystin lukematta. Miksi uhraisin kallista aikaani ihmiseen, jolla ei ole ansioluettelon perusteella tehtävässä vaadittua kokemusta tai osaamista? Pyydän näin jälkikäteen anteeksi kaikilta kaltoin kohtelemiltani työnhakijoilta.
Rekrytointikokemukseni kartuttua huomasin olevani kiinnostunut enemmän ihmisten potentiaalista ja heidän tavastaan viestiä kuin menneitä urotekoja kuvaavista työuraoksennuksista. Ansioluettelossa on helppoa liioitella, jos ei nyt suoraan puhua muunneltua totuutta. Suurin osa pakkoruotsin läpäisseistä hakijoista väittää solkkaavansa hyvin ruotsia, mutta yllättävän usein tämä tarkoittaa Tomas Ledinin suosituimman hitin hoilottamista karaokessa tietyn promillerajan rikkouduttua.
Työhakemus kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin ansioluettelo, jonka vuosikymmeniä samanlaisena pysynyt formaatti kahlitsee luovuuttamme. Ansioluettelo katsoo peräpeiliin, eikä suinkaan tulevaisuuteen, mikä olisi tänä päivänä – maailman ollessa jatkuvassa muutoksessa – sekä työnantajan että -hakijan kannalta paljon merkityksellisempää. Työhakemuksen rooli kasvaakin kaiken aikaa, ja siksi siihen on panostettava enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Me kaikki osaamme sen, jos vain haluamme.
Jossain vaiheessa tein tietoisen päätöksen antaa työhakijalle mahdollisuuden herättää mielenkiintoni hakemuksellaan jo ennen siirtymistäni ansioluettelon pariin. Testasin menettelytapaa ensin kuukauden, mutta päätin siirtyä siihen pysyvästi huomattuani sen toimivuuden. Olin kuitenkin niin armoton, että minut piti vakuuttaa heti hakemuksen ensimmäisessä kappaleessa. Työnhaku on luottamuksen rakentamista työnhakijan ja –antajan välillä, ja itsensä myyminen uskottavalla tavalla on oleellinen osa tätä kokonaisuutta. Meidän jokaisen sisällä asuu tai ainakin pitäisi asua myyjä.
Aloita työhakemus terävästi
Toimintaelokuvakin pyrkii vangitsemaan katsojan mukaansa heti elokuvan alkuun sijoitetulla intensiivisellä rymistelykohtauksella. On paljon nostattavampaa nähdä elokuvan ensiminuuteilla vaimonhakkaajan paidassa verisenä ryntäilevä Bruce Willis ruudinkäryssä kuin sama mies heräämässä krapulaisena vuoteestaan ja työntämässä edelliseltä illalta jäänyttä porsaanleikettä ja pullollista keskikaljaa tehosekoittimeen.
Eli rekrytoijan mielenkiinto herätetään heti työhakemuksen ensimmäisessä kappaleessa. Tärkein viesti on siis löydyttävä hakemuskirjeen alusta, koska sen sijoittamisesta kirjeen loppuun ei ole mitään hyötyä, jos jaarittelusi on saanut rekrytoijan lopettamaan lukemisen kesken ja viskaamaan tekeleesi ei-pinoon. Hyvä hakemus on kuin toimintaelokuva, jossa on räjähdysherkkä alku, hiljalleen rakentuva pääjuoni sekä yllätyksellinen loppu, joka saa rekrytoijan odottamaan jatko-osaa – eli tässä tapauksessa haastattelua.
Tyypillinen työhakemus muistuttaa kuitenkin enemmän legendaarista Pekka Saurin juontamaa yöradiota kuin draaman kaarellaan yllättävää kassamagneettielokuvaa. Leijonanosa työnhakijoista aloittaa hakemuksensa kertomalla nähneensä työpaikkailmoituksen internetissä ja päättäneensä jättää hakemuksensa. On rekrytoijan aliarviointia olettaa, ettei tämä olisi hänelle sanomattakin selvää.
Johdannon sanamuodot on valittu nokkelasti niin, että samaa uuvuttavaa lähestymistapaa voi käyttää kaikissa hakemuksissa ilman aivonystyröitä rasittavaa räätälöintiä. Johdantoa seuraa ansioluettelon tyystin tarpeeton referointi – rekrytoijallahan on joka tapauksessa hallussaan ansioluettelo, josta sama asia on luettavissa – sekä itsensä kuvaileminen tavalla, joka on vähän, jos ollenkaan, kytköksissä nimenomaiseen työtehtävään liitettyihin vaatimuksiin. Vaikka työhakemuksen viimeinen kappale osuisi suoraan ytimeen, rekrytoija on todennäköisesti ehtinyt muodostaa hakijasta mielikuvan, jota ei saa enää hevillä muutettua.
Työhakemus helvetistä ei esitä konkreettista ratkaisua rekrytoijan ongelmaan, vaan saa tämän sadattelemaan uravalintaansa ja etsimään kuumeisesti ennenaikaisesti harmaantuvia hapsiaan peittävää hiusväriä lähikaupan kosmetiikkaosastolta. Työhakemusta kirjoittaessa on hyvä muistaa, että sen lukee toinen ihminen, jonka asemaan asettautuminen voi auttaa meitä näkemään paremmin, mikä on merkityksellistä. Jos emme itse jaksaisi lukea kirjoittamaamme, tuskin jaksaa kukaan muukaan. Kirjoita siis sellainen hakemus, jonka haluaisit itse lukea. Ehkäpä jopa popcorn-kulho kädessäsi ja brucewillismäinen vino hymy huulilla.
Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:
Työhakemus, joka varmasti herättää työnantajan huomion
Miten laatia hyvä työhakemus