Henkilöbrändäystä koskevassa keskustelussa tahtoo usein unohtua se kaikkein tärkein: Hyvin tehty työ, joka saa asiakkaat ryhtymään brändilähettiläiksesi omasta vapaasta tahdostaan. Jos osaamista, näyttöjä ja myönteisiä asiakaskokemuksia ei löydy, tyhjästä on hemmetin paha nyhjäistä.
Henkilöbrändäys on viime vuosien puhutuimpia ja todennäköisesti myös kiistellyimpiä ilmiöitä. Jokaisella meillä on jonkinlainen henkilöbrändi, halusimme sitä tai emme. Jos edes yksi ihminen tuntee sinut ja on sinusta jotain mieltä, sinulla on brändi. Kuulostaa kauhealta, mutta yritä nyt vain elää sen tosiasian kanssa.
Mitä tunnetummasta henkilöstä on kysymys, sitä useampi kansalainen on hänestä jotain mieltä. Parhaat henkilöbrändit herättävät vahvoja tunteita. Uskolliset seuraajasi tulevat mielellään juttelemaan tai räpsimään selfieitä kanssasi siinä missä arkkivihollisesi uhkaavat vetää sinua turpaan nakkikioskin jonossa. Yleisen mielipiteen mukaan aktiivisesti osaamistaan ja ajatuksiaan verkossa jakava henkilö on automaattisesti patologinen narsisti, joka tapetoi työhuoneensa omilla kuvillaan.
Moni itseään vaikutusvaltaisena henkilöbrändinä pitävä henkilö on kertonut saaneensa brändinsä ansiosta lukuisia työtarjouksia ja projektimahdollisuuksia. Totta kai tämä herättää kateutta niissä, joilla ei kauppa käy. Mielipidevaikuttajaksi voi nousta parissa vuodessa aktiivisen ja systemaattisen some-mekkaloinnin sekä hyväntahtoisen provosoinnin ansiosta. Silti osaamista ja näkemystä on löydyttävä enemmän kuin vain siteeksi.
Etenkin yrittäjänä on helppoa huudella, kun ei ole korporaation kliinistä yritysmielikuvaa varjelevaa markkinointipäällikköä tukkimassa suuta. Verkko on siinä mielessä hauska paikka, että täällä kuka tahansa voi ilmoittautua jonkin kapean osaamisalueen johtavaksi asiantuntijaksi. Jos kilpailua on liikaa, voi osaamisaluetta edelleen kaventaa. Hyvän ja huonon asiantuntijan erottaa kuitenkin siitä, että hyvän asiantuntijan asiakkaat tilaavat lisää, huonon eivät. Todellisuuspohjaa vailla oleva mielikuva karisee nopeasti.
Osa on sitä mieltä, että itsensä etevimmin brändäävät osaajat vievät työkeikat, vaikka olisivat asiantuntijoina korkeintaan keskinkertaisia. Työurallaan sivuraiteelle ajautuneita reppanoita, jotka ovat saaneet syntymälahjanaan keskivertoa paremman bullshit-generaattorin ja perusteettoman vahvan itseluottamuksen. Suomessahan tunnetusti vihataan menestyjiä, koska jos joku tienaa tai kerää mainetta ja kunniaa, se on perkele minulta pois. Inhomme kumpuaa yllättävän usein omasta voimattomuudestamme muuttaa elämämme suuntaa.
Hyvin tehty työ rakentaa brändiä tehokkaimmin
Äänekkäimmät hahmot saavat osakseen ansaittua ja ansaitsematonta huomiota. Tällaisella toiminnalla on suomen kielessä kuvaava sana, nimittäin markkinointi. Jos haluat saada jotain kaupaksi, pitää kohdistaa puhuttelevaa markkinointiviestintää tunnistamaansa kohderyhmään. Mielipidejohtajaksi pääsee tuskin henkilö, joka siteeraa tutkimuksia ja viisaampiaan, muttei koskaan kerro omaa mielipidettään.
Työhuoneeseen linnoittautunut maan paras asiantuntija ei saa keikkaa, koska hän ei halua tehdä numeroa itsestään, vaan odottaa palvelua kiimaisesti haluavien asiakkaiden väkivaltaista rynnäkköä toimistoonsa seteliniput kourissaan. Kun kuumeisesti odotettua rynnäkköä ei tulekaan, maan ykkösasiantuntija katkeroituu ja alkaa viettää aiempaa enemmän aikaa nakkikioskin jonossa.
Henkilöbrändäystä koskeva keskustelu on siinä mielessä yksipuolista, että se tuntuu edes jollain tavalla relevantilta vain niille asiantuntijoille, joille pärjääminen verkossa on elämän ja kuoleman kysymys. Tässä porukassa piirit ovat kuitenkin niin pienet, että melkein kaikki tuntevat jollain tavalla toisensa ja kirjoittelevat toisilleen mielisteleviä suosituksia LinkedInissä. Tämä ei luonnollisesti anna realistisesta kuvaa koko työelämästä, etenkään kasvukeskusten ulkopuolella, jossa edelleen tehdään töitä eikä vain näytellä työntekoa.
Pohjois-Savossa muurarina työskentelevä Kalevi voi olla maakunnan paras uunin tekijä, vaikka hänelle ei ole Twitterissä edes munapääprofiilia ja Facebookissakin hän on vain kytätäkseen entistä vaimoaan. Kun joku tarvitsee lähistöllä muuraria, Kalevia ei tarvitse etsiä verkosta, vaan Teboililla kokoontuva hevosmiesten tietotoimisto toimii hänen pyyteettömänä brändilähettiläänään. Huastelepa Kalevin kanssa!
Kalevin internetistä tuiki tietämätön Nokian matkapuhelin pirisee taukoamatta perstaskussa. Vahvoja työnäytteitä löytyy pitkin maakuntaa talojen tupakeittiöistä. Referenssit tarkistetaan käymällä uuneistaan ylpeillä Rahikaisilla ja Jääskeläisillä pullakahveilla. Työkeikalle saapuu likaisiin haalareihin sonnustautunut nukkavieru köriläs, eikä tyköistuvassa pikkutakissa keikaroiva ananastukka, jonka käyntikortissa on niin pitkä titteli, että sen loppuosa täytyy kirjoittaa kääntöpuolelle. Vaikka muurari joutuisikin some-kärpäsen puraisemaksi, täysi tilauskirja pitäisi huolen siitä, ettei henkilöbrändin pohdinnalle riittäisi aikaa. Maailma ei kuitenkaan siihen kaadu. Riittää, että tekee työnsä ajallaan ja paremmin kuin muut. Puskaradion tehdessä markkinointityötä Kalevi säästyy tehokkaasti myös narsistin diagnoosilta.
Saatat olla kiinnostunut myös näistä artikkeleista: