Nollasopimuksilla, eli työsopimuksilla, joissa työntekijän viikoittaisen työajan on sovittu olevan jotakin nollan tunnin ja täysien tuntien väliltä, on monia eroja perinteiseen osa- tai kokoaikaiseen työsopimukseen verrattuna. Iso osa nollasopimusten ja perinteisten osa- ja kokoaikaisten sopimusten eroista on työntekijän kannalta negatiivisia.
Nollasopimuksella työnantaja ei sitoudu tarjoamaan työntekijälle työtä, ja jos ei ole työtä, ei työnantajalla ole palkanmaksuvelvollisuuttakaan. Tulojaan ei voi tietää etukäteen, joten menojakin on hankala suunnitella. Sen sijaan jos on sovittu esimerkiksi 10 – 37,5 tunnin viikoittaisesta työajasta, työnantajan on maksettava palkka kymmeneltä tunnilta, vaikka töitä ei olisikaan tarjota työnantajasta johtuvasta syystä.
Jos sairastuu, työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa, ellei sairastuneelle ole merkitty työvuoroja sairausajalleen. Vaikka nollasopimus ei vapautakaan työnantajaa velvollisuudesta laatia työvuoroluettelo, käytännössä nollasopimuslaisia kutsutaan töihin lyhyillä varoitusajoilla. Jos onkin kipeä töihin kutsuttaessa, ei niitä tarjotakaan.
Nollasopimukset myös vaikeuttavat työpaikan ongelmakohtiin puuttumista. Jos nollasopimuksella työskentelevä työntekijä esimerkiksi ryhtyy kiinnittämään huomiota liian lyhyeen ruokatuntiin tai ylityökorvauksiin, on vaarana, ettei työnantajalla olekaan enää jatkossa tarjota hänelle töitä. Tällaisessa tilanteessa on käytännössä vaikea näyttää, että työntekijää kohdellaan epäasiallisesti.
Nollasopimuksen myötä työntekijälle syntyy kuitenkin tavalliseen tapaan lojaliteetti-, salassapito- sekä kilpailevan toiminnan kieltoa koskevat velvoitteet. Jos on töissä nollasopimuksella, mutta työnantaja ei tarjoa työtä, ottaa riskin vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisestä työnantajan suuntaan, jos menee töihin työnantajan kilpailijalle nollasopimuksen voimassa ollessa.
Työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta tarjota lisätöitä, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin. Jos lisätyön vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestää, työntekijälle on annettava tällainen koulutus.
Siis jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä osa-aikatyöläisille sopiviin tehtäviin, tulisi hänen ensisijaisesti tarjota tuota työtä osa-aikaisille työntekijöilleen, nollasopimuksella työskentelevät mukaan lukien.
Mitä sitten tapahtuu, kun haluaa irtisanoutua nollatyösopimuksestaan, jossa viimeisen puolen vuoden aikana työnantaja on kutsunut töihin kahdesti? Työttömyysturvalain 3 luvun 1 §:n mukaan työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään tai joka on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisen jälkeen. Irtisanoutuminen katsotaan lähtökohtaisesti aina itse aiheutetuksi työsuhteen päättämiseksi. Siis jos irtisanoutuu nollatyösopimuksestaan, työvoimaviranomainen voi asettaa irtisanoutujan kolmen kuukauden karenssiin ennen kuin oikeus työttömyysetuuteen alkaa.
Mitkä sitten ovat nollatyösopimuksen hyödyt työntekijän näkökulmasta? Nollatyösopimus ei velvoita työntekijää tiettyihin tunteihin. Jos haluaa kieltäytyä tarjotusta työstä esimerkiksi viikonlopun festareiden vuoksi, voi tehdä niin. Jo sovittuja työvuoroja pitää toki silti noudattaa.
Artikkeli on julkaistu Insinööriliiton Insinööri-verkkolehdessä ja sen on kirjoittanut Insinööriliiton työsuhdeneuvoja Paavo Honkanen. Insinööriliitto on 70 000 insinöörin ja muun tekniikan alan ammattilaisen ammattijärjestö. Tutustu tarkemmin jäsenyyden etuihin ja klikkaa itsesi parempaan työpäivään!
Liity Insinööriliiton jäseneksi » Lue lisää »