Janne Malinen toteutti unelmansa kirjan kirjoittamisesta, vaikka usko oli loppua kesken. Nyt hän kertoo, miten haaveesta tuli totta.
Kun opettaja kirjoitti yläasteella liitutaululle kymmenen aihetta ainekirjoitukseen, rattaat alkoivat pyöriä Janne Malisen mielessä välittömästi. Ennen kuin luokkakaverit olivat ehtineet valita aihettaan, hänen kynänsä kiisi paperilla ja tarina oli täydessä vauhdissa.
Mielikuvitukselliset kertomukset syntyivät Maliselta luonnostaan ja muuttuivat vaivatta sanoiksi paperille. Innostus latistui vasta, kun opettaja palautti tarinan kirjoittajalleen.
”Vauhdikas ja lennokas tarina… Mutta numerona seitsemän tai kahdeksan, ja joka rivillä punakynää. Eihän se hyvältä tuntunut”, nykyinen viestintäkonsultti ja kirjailija Malinen muistelee.
Vasta lukiossa hän kiinnostui äidinkielestä uudestaan, kun huomio siirtyi sanaluokista ja pilkuista vahvemmin kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen.
Silloinkin hän oli kiinnostuneempi populaarikulttuurista ja urheilusta kuin kaunokirjallisuudesta.
”Pelasin salibandya ja jalkapalloa ja kasvoin 90-luvun hittisarjojen, kuten Salaisten kansioiden ja South parkin parissa. Rakastan myös edelleen 80-luvun toimintaleffoja, kuten Die hardeja ja Tappavia aseita.”
Moni yllättyikin, kun Malinen aloitti 22-vuotiaana yleisen kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Kun hän alkoi kirjoittaa päivätyönsä ohessa lastenkirjaa, hän yllätti itsensäkin.
Salaisesta haaveesta tuli totta
Kun Janne Malinen aloitti opintonsa, kaikkia kirjallisuustieteen opiskelijoita tuntui yhdistävän sama haave: kirjoittaa kirja.
”Samasta minäkin unelmoin, vaikka en sanonut sitä ääneen. Kirjoittelin paljon jo opiskeluaikoina ja tarjosin käsikirjoituksia kustantamoihin. En silti koskaan kuvitellut, että kirjoittaisin lasten tai nuorten kirjaa.”
Malisen mielessä alkoi kuitenkin jo varhain kyteä tarina Oskarista, joka sairastuu ja lähetetään lasten parantolaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin Oskarin tarina on herännyt eloon Malisen esikoisteoksen sivuilla. Waaralinnan salaisuudet – Seitsemän kielonlehteä (Tammi) julkaistiin kesällä 2022.
Kirja on monella tapaa synkempi kuin lastenkirjoilla on tapana. Se käsittelee sairautta, yksinäisyyttä, kuolemaakin. Samalla se on vauhdikas seikkailukirja ystävyydestä, eikä huumoriakaan ole unohdettu.
”Minun oli pakko seurata sitä tarinaa. Tänne se on minut tuonut.”
Unohtumaton hetki
Malinen aloitti Waaralinnan salaisuuksien kirjoittamisen ensimmäisen kerran vuonna 2010. Muutamaa vuotta myöhemmin hän antoi ensimmäisen version tutulle kustannustoimittajalle luettavaksi.
”Sain kirjasta palautetta ja kehitysehdotuksia, mutta kokonaisuus ei ollut valmis. Jälkikäteen katsottuna saamani palaute oli tosi rohkaisevaa, mutta silloin koin, että koska kirjaa ei julkaistu, se oli huono.”
Samoihin aikoihin Malinen oli vaihtamassa uuteen työhön viestintäkonsulttina. Kun työ imaisi mukaansa, kirjoittaminen jäi viideksi vuodeksi. Lopulta Waaralinnan tarina alkoi jälleen hakata itseään ulos pöytälaatikosta.
”Päätin antaa kirjalle vielä yhden mahdollisuuden, ettei tarvitse katua vanhana.”
Kahden vuoden uusi kirjoitusponnistus päivätyön ohella palkittiin, kun Tammi-kustantamo halusi kustantaa Waaralinnasta kokonaisen trilogian.
”Tuntui uskomattoman hyvältä, kun kirja tuli painosta. Toivon, että jokainen, joka unelmoi jostain, saa kokea tällaisen hetken.”
”Jos jotain haluaa tarpeeksi, sille tekee aikaa”
Kirjan kirjoittaminen päivätyön ohessa kuulostaa hurjalta ponnistukselta, ja vuosikymmenen unelman toteuttaminen onkin vaatinut kirjailijalta myös luopumista.
”Kun illat ja viikonloput menevät vahvasti kirjoittamisen parissa, tulee nukuttua vähemmän. Toisaalta olen nuorena nukkunut paljon, ehkä se kompensoi”, hän vitsailee, mutta vakavoituu sitten:
”Ehkä se on niin, että jos jotain haluaa tarpeeksi paljon, sille tekee aikaa. Tietysti se on aina jostain pois. Ei tule hirveästi Netflixiä katsottua, joten saan käsityksen uusimmista sarjoista ja leffoista lähinnä kavereilta kyselemällä.”
Pelkistä uhrauksista on kuitenkin turha puhua. Onhan kirjoittaminen Maliselle mielekästä ja osaltaan myös palauttavaa työtä.
”Vaikka kirjoittaminen voi olla hyvin kuluttavaa, on se enemmän rentouttavaa. Se vie ajatukseni pois työasioista ja tarinan maailmaan.”
Unelmasta ei saa tehdä häkkiä
”Mietin monta kertaa vuosien varrella, että tästä ei tule mitään. Miksi rääkkään itseäni ja valvon öitä, kun minulla on jo mielekäs päivätyö?”
Nyt on helppo sanoa, että unettomat yöt ovat maksaneet itsensä takaisin.
”Jos antaisin oman kokemukseni pohjalta yhden ohjeen, se olisi tämä: jos sinulla on unelma, tee kaikkesi, että se toteutuu. Se on pitkä tie, mutta kukaan muu ei tee sitä työtä puolestasi. Usko unelmaasi, oli se sitten kirjan kirjoittaminen tai lääkiksessä opiskeleminen.”
Malinen muistuttaa, että vietämme kolmasosan arjestamme töissä. Siksi työn pitää olla sellaista, josta nauttii.
Toisaalta joskus unelmia kannattaa myös kyseenalaistaa. Sen Malinenkin on saanut kokea. Hän haki kahdesti Teatterikorkeakouluun, mutta ovet eivät auenneet. Lopulta hän ymmärsi, että teatteri ei itse asiassa ollut hänen juttunsa lainkaan.
”Itselleen pitää olla rehellinen. Ovatko vahvuuteni sittenkään juuri tässä tavoittelemassani asiassa? Unelmista ei saa muodostua häkkiä, joka ottaa enemmän kuin antaa.”
Lue myös:
Petteri haki kuusi kertaa turhaan oikikseen – epäonnistuminen johti lopulta unelmien uralle
The post Janne ehti jo hylätä suuren unelmansa – sitten tapahtui ratkaiseva käänne: ”Päätin yrittää vielä kerran, ettei tarvitse katua” appeared first on Duunitori.