Varhaiskasvatuksen opettajapula on noussut merkittävästi viime vuosien aikana. Varhaiskasvatuksen opettajien liiton puheenjohtaja Anitta Pakanen kertoo, mitä karujen lukujen taakse kätkeytyy ja millaisella reseptillä työnantajat pystyvät taistelemaan osaajapulaa vastaan.
Duunitorilla on juuri nyt 276 avointa varhaiskasvatuksen opettajan työpaikkailmoitusta. Työ- ja elinkeinomisteriön mukaan elokuussa 2023 lastentarhaopettajista oli Suomen neljänneksi suurin pula.
Vielä 2018 heinäkuussa tilastot näyttivät täysin toiselta. Lastentarhanopettajista oli jopa hienoista ylitarjontaa.
Pula alan ammattilaisista on räjähtänyt käsiin viimeisen viiden vuoden aikana.
Mitä oikein on tapahtunut? Miten suomalaisiin päiväkoteihin löydetään henkilökunta lähitulevaisuudessa?
Lama-Suomen mainingeissa tehtiin kohtalokas virhe
”Ei tule yhtään yllätyksenä”
Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton puheenjohtaja Anitta Pakanen kertoo välittömästi mielipiteensä tuoreimpiin työ- ja elinkeinomisteriön lukuihin. Hän on täysin tietoinen alan osaajapulasta. On ollut sitä itse asiassa jo hyvin pitkään.
Myös pulaan johtanut tapahtumaketju on selvillä.
Pakkanen kertaa tapahtumia: ongelmat alkoivat, kun varhaiskasvatuksen opettajien koulutus siirtyi yliopistoon vuonna 1995. Yliopistoilla ei lama-Suomessa ollut riittävästi rahaa järjestää koulutusta, ja opiskelijoiden sisäänotot romahtivat.
”Esimerkiksi Oulun yliopistossa oli 2000-luvun alussa vuosia, joiden aikana saattoi valmistua vain viisi varhaiskasvatuksen opettajaa.”
Määrä on marginaalinen, kun otetaan huomioon, että vielä muutamia vuosia aiemmin 90-luvun alussa alan opettajakoulutuksen aloitti kaiken kaikkiaan Suomessa lähemmäs tuhat opiskelijaa vuosittain.
”Me tiesimme tämän ja yritimme herätellä päättäjiä, mutta kukaan ei välittänyt meistä. Vasta vuonna 2013 he huomasivat, että hupsheijakkaa – meillä ei ole opettajia.”
”Nyt joudumme sitten elämään seurausten kanssa.”
Korjausliike myöhässä, hakijamäärät laskussa
Vuoden 2013 jälkeen varhaiskasvatusalan opiskelijamääriä on lisätty muutamaan otteeseen. Tällä hetkellä aloituspaikkojen määrä on noin 1 150 vuodessa. Petteri Orpon hallitus aikoo nostaa määrää entisestään.
Pakanen kuvaa käynnissä olevaa tilannetta “suvantovaiheeksi”, jossa 80-luvulla koulutetut suuret osaajaluokat poistuvat työmarkkinoilta, eikä uusia tule tilalle vielä riittävän nopeasti. Lisää työvoimaa koulutetaan kyllä, mutta sen vaikutus on tulossa vasta viiveellä.
Pientä helpotusta osaajapulaan on tulossa myös lasten määrästä, joka harmaantuvassa Suomessa vähenee tasaisesti. Tämän osalta kehitys on kuitenkin alueellista. Monissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa määrät kasvavat kaupungistumisen myötä.
Joka vuosi on koulutettava vähintään 1 400 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa molempien kansalliskielten tarpeet huomioiden.
Petteri Orpon hallitusohjelma 2023-2027.
Toinen hiljalleen kehittyvä ongelma on varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen laskenyt hakijamäärä. Valmennuskeskuksen mukaan vuonna 2023 alalle haki 1935 hakijaa, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 1977.
Yksi selitys hakijamäärien laskulle on Pakasen mukaan alan heikko mielikuva. Se on kärsinyt “julkisesta kurjimuksesta ja kauhukuvista”, joita on nostettu esiin alan epäkohtien yhteydessä.
”Monet koulutusta harkitsevat sanovat tällä hetkellä, että eivät uskalla tulla alalle. Samalla kuitenkin monet alalla työskentelevät ammattilaiset pitävät työtään aivan ihanana.”
Pakanen haluaa pelottelun sijaan rohkaista ihmisiä hakeutumaan alalle.
Ratkaisut pulaan päättäjien ja työnantajien käsissä
Mutta entäpä akuutin osaajapulan ratkaisut? Mitä pitäisi tehdä?
Yhteiskunnan tasolla Pakanen nostaa varsin perinteiset ratkaisun avaimet esiin: rahoitus ja koulutus. Pitää olla resursseja palkata ja maksaa palkkoja. Samoin pitää löytyä resursseja järjestää koulutusta. Rahaa on kohdennettava yliopistoille, jotka opetusta järjestävät.
Myös työnantajilla on mahdollisuus vaikuttaa yksinkertaisella keinolla: olemalla mahdollisimman hyviä ja vetovoimaisia työnantajia. Se edellyttää muutamiin kipukohtiin tarttumista.
Yksi kipukohdista on johtaminen. Sillä mahdollistetaan, että opettaja voi keskittyä opettamiseen ja työmäärä pysyy kohtuullisena. Toisaalta, jos johtamista ei ole tai sitä ei osata, työ on liian raskasta ja työpanosta menee vääriin asioihin.
Johtamisen merkitys korostuu Pakasen mukaan tilanteessa, jossa työvoimaa on jo valmiiksi vähän.
”Johtajan olisi hyvä olla koulutukseltaan ja osaamiseltaan valmis johtamaan pedagogista toimintaa. Käytännössä hyvä johtaminen voi erottua esimerkiksi järjestelmällisesti hoidetuilla työvuorolistoilla ja opettajien viiden tunnin viikoittaisen suunnitteluajan mahdollistamisella.”
Pakanen kertoo, että tälläkin hetkellä monissa päiväkodeissa joudutaan lähes päivittäin työskentelemään vajaalla henkilökunnalla. Kun henkilöstön määrä on painettu minimiin, esimerkiksi opettajan sairastuminen voi luoda kuormaa työpaikalle.
Etenkin tilanne on paha silloin, jos johtaminen on jo valmiiksi huonolla tasolla.
”Raskaissa työolosuhteissa työntekijöiden hyvinvointiin panostaminen nousee tärkeäksi. Käytännössä se tarkoittaa henkilöstöetujen, liikuntaseteleiden tai vaikkapa työsuhdepyörien tarjoamista.”
Pakanen muistuttaa, että esimerkiksi Helsingissä on ryhdytty tarjoamaan kaupungin asuntoja varhaiskasvatuksen opettajille.
Lisäksi asioita, joita opettajat etsivät työmarkkinoilta, ovat Pakasen mukaan lisäkoulutusta tukevat ja arvostavat käytännöt sekä koulutustaustan huomioiminen palkkauksessa.
“Palkan pitäisi alkaa kolmosella”
Keskeisimpänä tekijänä työntekijöiden houkuttelussa ja osin myös koko työvoimapulan torppaamisessa Pakanen pitää kuitenkin palkkaa.
”Eihän pääkaupunkiseudulla varhaiskasvatuksen opettajan palkalla elä, koska asumiskustannukset ovat niin korkeita. Palkan pitäisi alkaa kolmosella.”
Samalla Pakanen kuitenkin muistuttaa, että palkkaus on viime vuosina lähtenyt kehittymään ylöspäin aiempaa nopeammin. Syynä tähän ovat saavutetut neuvottelutulokset sekä osaajista käytävän kilpailun kiristyminen työnantajien välillä.
Hän peräänkuuluttaa nyt malttia alan tekijöiltä.
”Kaupungit ja kunnat ovat ryhtyneet pistämään jo omaa rahaa minimin päälle. Pääkaupunkiseudullakin näin ovat tehneet kaikki kunnat. Erityisesti Vantaa otti viime keväänä reippaan askeleen ylöspäin.”
Anitta Pakasen TOP-5 -erottumisen paikat osaajapulaa vastaan taisteleville yrityksille
- Palkka.
- Mahdollisuus keskittyä koulutustaan vastaavaan työhön, eli opettamiseen.
- Opettajalle budjetoitu työaika opetustyön viikoittaiseen suunnitteluun.
- Ammattimainen johtaminen: riittävästi kollegoita, järjestelmälliset työvuoro- ja sairauspoissaolokäytännöt.
- Opettajien hyvinvoinnista huolehtiminen tavalla tai toisella.
Lue myös:
The post ”Kukaan ei välittänyt meistä” – taannoiset virheet nostivat varhaiskasvatuksen työvoimapulan pilviin – järjestöjohtajalta viisi vinkkiä työnantajille appeared first on Duunitori.