Yrittäjän eläkevakuutus (YEL) kuohuttaa ja herättää tunteita. Tilastojen mukaan moni yrittäjä alivakuuttaa itsensä, eli sijoittaa omaan eläketurvaansa vähemmän kuin laki määräisi. Mistä ilmiössä on oikein kyse? Yrittäjät Virpi Carew ja Liisa Hanén kertovat näkemyksensä.
Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 6.9.2022.
Ei ole lainkaan yllättävää, että yrittäjän eläkevakuutus (YEL) herättää suuria tunteita – niin huonosti se sopii yhteen yrittämisen sielunmaiseman kanssa.
Yrittämisessä vaaditaan usein lähes loputonta uskoa onnistumiseen. YEL sen sijaan on turva, jossa myönnetään epäonnistumisen riskit. Yrittäjät ovat tottuneet vapauteen. YEL taas pakottaa heidät hoitamaan eläketurvansa valtion määräämällä tavalla. Yrittäjät kokevat jo nyt maksavansa paljon erilaisia sivukuluja ja veroja. YEL lisää tähän vielä yhden kalliin maksun päälle.
YEL ja yrittäjät eivät siis ole ”match made in heaven”.
On yleisesti tiedossa, että suuri osa yrittäjistä suhtautuu YELiin vähintäänkin kriittisesti. Kriittinen suhtautuminen on johdattanut yhteiskuntamme ongelman äärelle: yrittäjät alivakuuttavat itsensä. Suomeksi sanottuna he sijoittavat omiin eläkepäiviinsä YELin kautta vähemmän kuin valtio määrää.
Onko syynä uhkapeli omalla vanhuuden hyvinvoinnilla, pakkorako vai kenties jotain ihan muuta? Siitä otamme nyt selvää.
”Eläköityminen tuntui kaukaiselta”
Kampaamoalan yrittäjä ja nykyisin eläkepäivistä nautiskeleva Virpi Carew, 72, kuuluu niihin yrittäjiin, jotka maksoivat uransa aikana pääosin pienintä mahdollista YEL-maksua. Sen seurauksena hänen eläkkeensä on nyt pieni. Omien sanojensa mukaan ihan liian pieni.
”Eläkkeeni riittää juuri ja juuri elämiseen, kun menot laskee oikein tarkasti. Jos ei olisi maksettuna omistusasuntoa ja avomiestä jakamassa kustannuksia, en tiedä, millä sitä oikein eläisi”, Carew kertoo.
Jälkikäteen häntä on kaduttanut, ettei panostanut YELiinsä riittävästi uran varrella. Alkupuolella uraa ei ollut varaakaan korottaa jo valmiiksi kallista maksua, mutta myöhemmin, kun varaa olisi ollut, nostaminen jäi tekemättä.
”Eläköityminen tuntui silloin niin kaukaiselta asialta, että en panostanut siihen mitenkään. Maksoin alimman lakisääteisen maksun verran ja ajattelin, että kyllä se riittää kun on oma asuntokin. Valitettavasti huomasin liian myöhään, että olisi pitänyt maksaa enemmän. Kaduttaa kyllä.”
Carew’lle pienessä YEL-maksussa kyse oli yrittäjälle tyypillisestä uskosta omaan pärjäämiseen ja asioiden järjestymiseen. Osittain kyse oli myös tietämättömyydestä ja unohduksesta. Hän uskoi, että maksetut YEL-maksut olisivat tuoneet paremman eläkkeen.
”Olihan se shokki, kun näin, kuinka vähän eläkettä saan. Jatkoin sen vuoksi vielä työuraanikin muutamia vuosia”, hän kertoo.
”Enempää ei ole varaa maksaa”
Yksi yleisimpiä YELiä vastaan esitettyjä argumentteja on maksun korkea hinta. Sillä on osaltaan perusteltu myös alivakuuttamisen ongelmaa. Liisa Hanén, 46, on hyvinvointialan yrittäjä, joka maksaa pienintä mahdollista YEL-maksua juuri tästä syystä.
”Olen tyypillinen alivakuuttava yrittäjä, jolla ei kerta kaikkiaan ole varaa maksaa enempää kuin 166 euroa kuukaudessa. Eikä se ei riitä edes takuueläkkeeseen, jonka saa kuka tahansa”, hän sanoo.
Hanén kertoo laskelmistaan, joiden perusteella kuukausittain maksettava YEL-maksu ei kerrytä hänen eläketulojaan tällä hetkellä juuri lainkaan.
Kun Hanén jää eläkkeelle, hänen eläkkeensä tulee olemaan noin tuhat euroa kuukaudessa. Siitäkin leijonan osa on kertynyt aiemmista vuosista palkkatöissä.
Mikäli elämä jatkaa samaa rataa kuin tällä hetkellä, hän tulee siis kuulumaan Carew’n tapaan niihin eläköityneisiin yrittäjiin, jotka joutuvat tulemaan toimeen hyvin matalilla kuukausituloilla. Toisin kuin Carew, Hanén tiedostaa tilanteensa erinomaisesti jo etukäteen.
”Rakastan joka päivä työtä, jota teen. Valitettavasti sen mukana tulee hintalappu surkeasta sosiaaliturvasta. Olen kuitenkin hyväksynyt tämän tosiasian”, hän toteaa päättäväisesti.
Surkein mahdollinen diili vai tärkeä perusturva?
Hanénin puheenparsi YEListä on varsin kriittistä. Miten hän suhtautuu YELiin yleisesti ottaen?
”Nykymuodossaan YEL on yrittäjälle surkein mahdollinen diili. Mistä tahansa saisi sijoitukselleen paremman tuoton. Toki samalla on ihan hyvä, että jokin pakollinen sosiaaliturva on olemassa. En kannata koko järjestelmän romuttamista, vain korjaamista.”
On hyvä muistaa, että yrittäjät tekevät työkseen kauppaa. Voi hyvin olla, että moni yrittäjä ajattelee Hanénin tavoin YELin olevan huono kauppa, jossa rahoilleen ei saa riittävän hyvää vastinetta.
Huonokin kauppa voi kuitenkin olla joskus parempi kuin ei kauppaa lainkaan. Sen tietää omasta kokemuksestaan Carew, jolle YEL on tärkeä osa jokapäiväistä perusturvaa. Täysin kritiikitön ei hänenkään suhtautuminen asiaan ole.
”Karttuma saisi olla kyllä hieman parempi – paljon sitä maksetaan ja niin vähän se karttuu. Mutta jos koko YELiä ei olisi, niin mitäs sitten?”
Toinen suosittelee maksamista, toinen kriittistä suhtautumista
Onko monen yrittäjän pienen YEL-maksun taustalla olosuhteiden saneleman pakon lisäksi myös kriittinen asenne? Se selviää kysymällä, miten yrittäjät suosittelisivat muiden, eri tilanteessa olevien yrittäjien toimivan.
Pitäisikö yrittäjän korottaa omaa YEL-maksuaan, jos siihen olisi varaa?
”Jos vain pystyy, niin kannattaa kyllä. Sen myös sanon omasta kokemuksestani, että kannattaa alkaa maksamaan jo nuorempana. Eläke karttuu pitkän ajan kuluessa ja vuodet menevät nopeasti”, Carew vastaa.
Hanén ei suosittele YEL-maksua varauksetta.
”Neuvoisin suhtautumaan erittäin kriittisesti. Ota selvää ja laske, paljonko saat eläkettä. Älä kuitenkaan unohda, että se on myös sosiaaliturvan peruste.”
Tästä asiasta he ovat harvinaisen yksimielisiä: jokaisen yrittäjän tulee perehtyä YEL-vakuutukseen, jotta on tietoinen omasta eläkkeestään.
”Kenenkään ei kannata sortua välinpitämättömyyteen”, Carew muistuttaa.
Suunniteltu YEL-maksun nosto saa Liisa Hanénilta täystyrmäyksen – olisi yrittämisen loppu
Alivakuuttamisen ongelmaan on pohdittu viime aikoina kuumeisesti ratkaisuja. Nyt lainsäädäntöprosessissa etenee malli, jossa yrittäjän YEL-maksu pakotettaisiin alan keskimääräisen palkkatyöläisen tulon mukaiseksi. Se tarkoittaisi suurimmalle osalle yrittäjistä maksun rajua nousua.
Hanén pöyristyi pahemman kerran kuultuaan hallituksen suunnitelmista. Hän laati adressin, jolla vastustetaan YEL-muutosehdotusta. Se keräsi räjähdysmäisen nopeasti yli 67 000 allekirjoitusta.
”Jos maksut nousisivat suunnitellusti, tämä yritystoiminta jäisi omalta kohdaltani tähän. En edes yrittäisi, eikä yrittäisi kukaan muukaan. Monet tuhannet yksinyrittäjät joutuisivat laittamaan lapun luukulle”, Hanén toteaa jämäkästi.
Carew suhtautuu asiaan maltillisemmin. Hänkin on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että liian suuri maksu syö yrittämisen mahdollisuuksia.
”Etenkin yrittäjyyden alussa tulee paljon muitakin kuluja. Voisiko olla niin, että ensi alkuun maksu voisi olla pienempi? En kyllä kannata sitä, että heti pakotettaisiin maksamaan isoja summia” hän päättää.
Lue myös:
Kuinka paljon työeläkettä kertyy? Katso tärkeimmät faktat eläkkeestä
The post Virpi, 72, maksoi pienintä mahdollista eläkemaksua ja nyt kaduttaa – lue yrittäjien karut kokemukset: ”Surkein mahdollinen diili” appeared first on Duunitori.